Loma takana, pitkä syksy edessä. Tähän mahtuu paljon pelitunteja koneen ääressä, yay!
Vaikka kuinka tuli uhottua tuossa edellisessä postauksessa, että Demon's Souls näkee loppunsa, niin toisin kävi. Piti käydä hieman Länsi-Euroopassa keräämässä expaa, että pystyin DS'n viemään loppuun saakka. Kerrottakoon, että se on nyt pelattu läpi.
Mutta todellakin, ulkomailla tuli käytyä elokuussa. Rakkaan kanssa lähdettiin käymään vajaan viikon reissulla Pariisissa. Ensimmäinen kerta lentokoneessa ja "yksin" ulkomailla.
Päivä 1.
Herätys aikaisin neljältä, sitten lentokentälle ja pitkä odotus lähtöön. Lopulta matkaan ja sitten turvallinen laskeutuminen Ranskan maaperälle ja Charles De Gaullelle. De Gaullen -kenttä oli hieman suurempi kompleksi kuin kotoinen Helsinki-Vantaa. De Gaullelta lähdettiin sitten junalla keskustaan ja sieltä mertolla Voltairelle, jossa pienoinen hotellimme odotti.
Pienten tirsojen jälkeen lähdettiin sitten tutkimaan vähän Pariisin elämää. Poimittii paikallisesta kaupasta hieman vettä ja suunnattiin sitten kohti Concorden aukiota. Tuolta sitten käveltiin sotamuseolle eli Musée de l'Armée. Hinta kierrokselle oli 9 euroa ja kello 17:00 jälkeen 7 euroa (alle 25-vuotisille EU'n kansalaisille ilmainen, joten rakkaani pääsi ilmaiseksi). Noh, kello oli jo siinä viiden verran, joten halvemmalla päästiin. Kuitekin selvisi sitten aika pian, että museo meneekin kiinni jo kuudelta, joten eipä ehditty nähdä kuin Napoleonin hauta ja pikajuoksuna "maailman sota -osio" eli DEPARTEMENT DES DEUX GUERRES MONDIALES 1871-1945. Hienoja toki olivat molemmat.
Invaldesilta käveltiin sitten Segway -liikeen ja Suomen lähetystön ohitse Eiffel -tornille. Komea nähtävyys tuokin. Juurella toki ollaan hengailtiin, mutta ylös ei ainakaan allekirjoittanutta kiinnostanut mennä. Kiitos korkeanpaikankammon. Tuolta sitten piipahdettiin nopeasti Palais de Chaillotin pihalla. Väsyneinä ja pienen metrokikkailun jälkeen sitten palattiin hotellille keräämään voimia seuraavaan päivään.
Päivä 2.
Aloitus hotellin aamiaisella, johon sisälty muroja, sämpylöitä, kahvia/teetä, mehua ja croissant. Näillä jaksoi taas pitkän matkan tutkia Pariisia. Hotellilta suunnistus Nodré Damelle, johon oli tarkoitus jo ensimmäisenä päivä piipahtaa, mutta väsymys vie voiton. Upea katendraali kerrassaan ja todella hyvä paikka lepuuttaa jalkojaan. Tuolla tuli tovi istuttua ja vaan nauttia olostaan. Paljon turisteja ja vaikka kuvauksen yhteydessä salaman käyttö oli kielletty, niin ei siitä moni välittänyt.
Nodré Damelta lähdettiin sitten käymään uudestaan sotamuseossa, sillä nyt oli paremmin aikaa tutkia muutkin osastot tuolta. Keskiaika -osio, Département Armes et Armures anciennes, sisälsi mahtavia haarniskoja, varusteita, aseita, you name it. Todella upeita ja ainakin itselleni myös tuntemattomia ja erikoisia tekeleitä. Loppua kohden kyllä täytyy sanoa, ettei hetkeen kyllä halunnut haarniskoja ja musketteja nähdä. Niin pirun paljon niitä siellä oli. Lopuksi käytiin vielä "De Louis XIV à Napoléon III" -osio läpi. Tuolla oli melkein sama kuin aiempi, mutta haarniska muuttuivat kuumiin univormuihin. Sotamuseolle sanottiin hyvästit ja nappasimme vielä museon kahvilasta patongit matkaan.
Museokierros jatkui, sillä sotamuseosta siirryttiin Louvren taidemuseolle, toki ensin käveltiin puiston läpi Louvrelle ja hengailtiin hetki ulkopuolella ihailen tuo komeaa rakennusta ja nauttien kesäsäästä. Itse museossa nakattiin lippu allekirjottaneelle, sillä Louvressakin alle 26 -vuotias pääsi ilmaiseksi. Kassajonnea tosin ei asiakaspalvelu kiinnostanut ja vaan rahat pois turisteilta ja seuraavaa sisään, hmph. Louvre myös on aikamoinen kompleksi ja valtavan kokoinen, joten varmasti tuonne saisi upotettua koko päivän.
Louvressa on tietenkin "must see" -osiot, kuten Hammurabin laki, The Venus de Milo, Winged Victory of Samothrace ja Mona Lisa. Kyllä huomasi mitkä olivat näitä "pakko nähdä", sillä niin paljon turisteja pörräsi näiden ympärillä. Todella hienoa oli veistokset ja maalaukset. Mona Lisa hieman pettymys, sillä tuo itselleni ainakaan mitenkään erikoinen ollut. Museossa oli paljon piirtäjiä, jotka istuivat veistoksien vieressä ja piirtelivät näitä. Upeaa!
Tuli huomattua muuten, että suomalainen kyllä jonottaa, vaikka muut etuilevat ja ovat töykeitä. Tästä esimerkkinä yksi täti Louvren matkamuistokojulla. Naishenkilö lagasi kassalla ensin sata vuotta ja sitten, kun tuli meidän vuoro, tunki mamma jonkun fakin korttipakkansa kanssa ostamaan ostoksena, kuin olisi omistanut koko puljun. Noh, ronskisti vaan kyynerpäät peliin ja matkamuistot haltuun.
Louvresta matkattiinkin sitten takasiin hotellille lepäilemään, sillä museo kierros oli vienyt voimat ihan kiitettävästi. Hotellilla kaikki kunnossa, vaikka itselleni hieman nenään pisti hotellin haju.
Päivä 3.
Lauantain ja aamiainen hotellilla. Sitten nopea tankkaus naposteltavaa ja juomaa lähimarketista, sitten metrolla kohti Chateau de Versaillesia. Toki jouduimme vaihtamaa sitten lähijunaan, sillä metro tuonne saakka ei kulkenut. Perille päästyä saattikin sitten nähdä, ettei oltu ainoita, jotka olivat tulleet ihailemaan Versaillesia, sillä juna-aseman viereisessä lipunmyynti puljusta riitti jonoa melkein talon kulman taakse asti. Päätettiin kuitekin tästä huolimattta matkata suoraa linnalle ja sieltä ostaa liput. Linnan edessä olevalla pihalla oli mahdollisuus kokeilla Segway'tä, 5 euro 10 minuuttia. Linnan pihan portilla oli sitten taas kaupustelijat liittoutuneet kunnon saartorenkaalla.
Sujavasti pujotellen päästiin sitten pihalle ja alettiin jonottamaan lippuja. Hieno illuusio tässä jonossa, sillä mitä enemmän liikuttiin eteenpäin, sitä enemmän huomattiin jono vain kasvavan. Jotekin typerää, että jono kiertää ja kaartelee pitkin pihaa. Onneksi meillä oli hieman tekemistä jonossa ja Sabaton sekä Machinae Supremacy helpottivat huomattavasti jonottamisen tuskaa. Kunnon jammailut jonossa ei varmaan aiheuttanut pahempaa ihmetystä kanssa turisteissa. :D Mutta paras oli vasta tulossa, kun vihdoin päästiin jo talon sisälle mistä lippuja sai ostaa, niin lähellä lippukassaa löytyi lippuautomaatit, josta sai manuaalisesti ostaa liput linnaan.. Huoh, turhaa jonotusta tuollainen puolitoista tuntia, kun olisi voinut vaan exitin kautta käydä ostamassa liput.
Kun sitten liput (25 e sisältäen suihkulähteet, alle 26 -vuotiaat ilmaiseksi, lähteet kuitekin 8 e) saattiin hommattua siirryttiin jonottamaan sisäänpääsyä toiseen jonoon, wtf man? Lopulta päästiin turvatarkastukseen ja hieman vanhempi herramies huomautti minulle ja minun eväskassitani tyylikkäästi vain, että "Madam, no yum-yum" ja ohjasi minut sitten tuollaisen säilytystiskin luokse. Hieman hämmentyneenä tuosta tilanteesta, tungin vain herkut laukkuuni ja jatkoimme matkaa linnan pihalle. Pihalle päästyä naurettiin sitten hetki tuolle äskeiselle huvittavalle tilanteelle. Eipä ole vielä ketään naiseksi luullut, mutta tulipahan tuokin sitten koettua.
Sisällä linnassa sain nauhurin, jonka avulla pystyi kuuntelemaan jokaisen merkityn huoneen selityksen. Komea linna todellakin ja ihailtavaa riitti. Kuitenkin ihmismassa oli niin valtavaa, että se söi osan nautinnosta. Avautumisiakin saatiin tuolla ihmismassa keskellä, sillä kuumassa paikassa alkaa tunteet kiehumaan. Louis XIV oli kyllä todella narsistinen persoona, sillä jätkä lärvi melkein joka huoneessa, mutta niin se varmaan pitää ollakin.
Helpotus todellakin oli suurin, kun päästiin tuolta linnan sisältä pois. Siellä oli vain yksinkertaisesti liikaa porukkaa. Puistossa oli sentään ihanan väljää. Tosiaan lauantaina tuolla puistossa oli nuo suihkulähteet päällä ja muusiikki soi pusikoista. Puistossa käppäiltiin ja ihailtiin koimeita maisemia. Apollon lähteellä laitettiin levähtäen ja syötiin eväitä. Tuosta sitten lähdettiin käymään Marie-Antoinetten kartanolla, joka sijaitsi jotain kilometrin päästä puistosta. Pienessä kartanossa oli oma kappeli ja monta huonetta. Tosin vain pariin hassuun huoneeseen pääsi, sillä suurin osa näistä oli "tour only" -tyylisesti nähtävissä. Tuolla kartanon takapilhalla oli Rakkauden temppeli ja mukava puisto, josta matkattiin jonnekin kuningataren maatilalle, joka oli aivan mahtava. Aivan kuin olisi saapunut johonkin fantasian pieneen kylään. Todella söpö. Lammeessa oli todella kummallisia monneja, jotka lagasivat lammen rannalla suu auki odottaen ruokaa turisteilta.
Vesi sade tuli sitten pilaamaan tuota nautintoa tuolla maatilalla ja aloimme tekemään lähtöä takaisin junalle. Tuskallisen pitkä matka oli kävellä tuolta kaukaa takaisin asemalle. Olimme jo vähän väsyneitä, nälkäisiä ja vedestä märkiä. Versaillesilla ei herunut sympatiaa vaan ohjattiin meidät kiertämään koko kompleksi sivusta. Aika oli vierähtänyt jo sen verran, että itse linna oli mennyt kiinni. Pitkän ja tuskallisen matkan päästä, vihdoin päästiin junaan ja olitiin iloisia. Kotimatkalta napattiin mukaan hotellin läheisestä McDonaldsista iltasapuskat ja palattiin hotellile syöpöttelemään ja lepäilemään, seuraavaa päivään odottaen.
....
