Pieni allergiani PSN -pelien suhteen on saanut hyvää salvaa Plussajäsenyydestäni. Tarjottavia ilmaispelejä tulee herkemmi pelattua ja vaikka "Trial" -ominaisuus taitaa löytyä jo monestakin PSN -pelistä, niin kyllä nuo ovat jääneet hyvin paitsioon. Ehkä Trialin on jaksanu koneelle ladata, mutta välttämättä testiin asti ei peli ole edes päässyt. Surullista kyllä, sillä uskon että PSN on täynnä loistavia pelejä, jotka kyllä ansaitsisivat vähintään tuon Trialin lataamisen ja itse pelin pelaamisen. Costume Quest on yksi PSN helmistä, joka varmaankin olisi jäänyt testaamatta ilman ilmaista latausta. Harmillista, mutta totta.
Costume Quest on seikkailuroolipeli, jossa kaksoset lähetevät harmittomalle trick-and-treat -kierrokselle omassa naapurostossa ja pian he kohtaavatkin karkkia ryöstelevän monsterin naapuritalosta. Monsteri kaappaa toisen kaksosista ja sisaruksen on lähdettävä pelastusretkelle ja samalla taitaa koko maailma kohtalo olla vaakalaudalla. Ainakin karkkien osalta. Seikkailun edetessä keräillään karkkeja ja suoritetaan sivutehäviä sekä joukkoon liittyy myös muita lapsia. Aikuisethan eivät usko Halloweenin aikaan lasten sepustuksia monstereista todeksi, ei tietenkään. Tim Schaferin on toiminut takapiruna tässä pelissä, joka tuo lisäsäväystä itse peliin.
Visuaalisesti peli mielyttävä ja sarjakuvamainen. Dialogit etenevät ehkä hieman liian nopeasti, joten jokaista puhekuplaa ei ehdi lukemaan. Ehkä ääninäyttely oli ollut jees tässä suhteessä. Pelin suola on kuitekin nuo costumet. Niitä useita ja osalla costumeista omaavat tavallisessa maailmassa, jonkun työkalun/kyvyn: Robotti pystyy rullaluistimilla hyppimään hyppyreiden yli ja matkata nopeammin pitkin katuja. Ritari pystyy taas suojaamaan itseään kilvellä, vaikka luolan suun edessä olevan vesiputouksen alittamiseen. Avaruushepun valomiekka valaisee pimeimmätkin paikat. Mielestäni kekseliästä.
Mutta taistelussa nämä costumet ovat vieläkin hyödyllisempiä. Taistelussa costumet muokkautuvat juuri sellaiseksi miten lapset ne näkevät. Eli pahvirobotista tulee oikea SuperfightingrobottoMazingerZettoo! ja kylvää tuhoa rocketto punchilla ja rocket launcher -erikoishyökkäyksellä. Mielestäni tämä battlesystem oli luotu hienosti, vaikka se oli mitä yksinkertaisin. Tälläistä kunnon, "annas kun mietin" -vuoropohjaista taistelusysteemiä ei enää varmaan koskaan tulla näkemään esim. JRPG'ssä.
Peli on kyllä lyhyt, mutta mielestäni sopivan mittainen tälläiselle pelille. Venyttäminen olisi ollut turhaa. Tähän on kuitekin DLC -lisäri olemassa, joten tämä on aika hyvä ratkaisu pelin lisänälkään.
Plussajäsenyys tuonut muutakin namia, kuten "oh, olinkin unohtanut tämän" -peli, eli Contra -sarjaan kuuluvan Hard Corpse: Uprising. Kyllä kylmät väreet tuli, kun Contrasta tuttu kitaravingutukset alkoivat kaikua heti pelin alussa. Plussalaisille peli saatiin nyt ostettau puoleen hintaan. Noms, kyllä kiitos. Ilmaispelinä tuli ladattua myös Hydrophobia Prophecy, joka vaikutti myös mielenkiintoiselta. XBLA'ssa tuo ollut jo vuoden verran ja vähän lytättykin, mutta tietysti tätä on viilattu PS3'lle. Tehkää vaan boxille pelit alphana, niin saadaan PS3'lle ne sitten korjattuna ja hiottuna. Katsotaan millainen tekele tämän on.
Tähän PSN -päivitykseen voisi vielä lisätä mahtavan ilouutisen, jonka jo tiesimme, mutta nyt se on todellista. Sillä Chrono Cross saapuu vihdoin ensi viikolla 8.11. USA'n Storeen! KYLLÄ! Täytyykin tässä kohta puolin hankkia 20$ kortti, että heti pääsee tuon nappaamaan. Voisihan sitä laittaa Re-runin pyörimään vaikka samantein. CAN'T WAIT!
perjantai 4. marraskuuta 2011
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Marvel vs Mortal Kombat
Jatketaan vielä muisteluja peleistä mitä on tullut tässä kahden kuukauden sisällä pelailtua.
Harvassa taitavat olla nuo useamman, kuin kahden pelaajan Co-op -pelit PS3'lla. Harvoissa taivat Co-opit olla muutekin, ainakin sellaiset mitä itse haluisi pelata. Näissä Co-op -ominaisuus on jokinlainen lisähöttö ja se ei liity varsinaiseen kampanjaan. Mutta kyllähän on loistavia Co-op ja split screen-pelejä, kuten Resident Evil 5, Army of Two, LittleBigPlanet, Sengoku Basara: Samurai Warriors. Haluaisin sanoa myös, että Dynasty Warriors 6: Empires / Gundam 2 ja Killzone 3, mutta näissä ongelmana on se, että kakkospelaaja on jonkin asteinen haamu ja roikkuu vain mukana. Tekken 6'n olisin halunnut kunnon Co-op -kampanjan, mutta tulikin vain 9 random tehtävää, jotka eivät oikeastaan vaikuta mihinkään. Pelillä kuitenkin olisi ollut kaksinkampanjaan hyvät edellytykset tarinankin kanssa. Tässä vain muutava esimerkki, mitä itse olen pelannut.
Hyviän useamman pelaajan "split screen" Co-opesita voisi mainita pari Castle Crashers, LittleBigPlanet, Marvel: The Ultiamte Alliance 2. Viimeisin onkin ollut nyt kovassa käytössä, kun ollaan vihdoin saatu kolmas pelaaja ja välillä vieraileva neljäskin. :D
MUA2 on action-RPG Marvel -maailmassa (No way!), jossa seikkailaan neljän hengen ryhmässä piesten pahiksia. Ryhmän voi koota 24 neljästä hahmosta ja päälle voi ostaa 6 lisähahmoa. Toki hahmot aukeavat tarinan myötä ja kolme hahmoa pitää unlockata tiettyjä relikkejä keräämällä. Mutta varmasti jokaiselle Marvel-fanille löytyy omansa, vaikka aina toivoisi vielä jollain muulla voivan pelaavan.
Tarina on perus supersankari/Marvel kauraa. Ensin piestään tietämättöminä pahiksia ja sitten ajaudutaan taas tilanteeseen missä supersankarit ovatkin pahiksia. Tuttu kuvio, ei paha tosin. Tarina voi jäädä toissijaiseksi hauskan pieksännän ansiosta ja tästä pelistä saa varmasti irti eniten kavereitten kanssa saman ruudun ääressä. Niin hauskaa se on, että tarina voi kadota sen alle.
Pelattavuus on aika simppeliä, ei mitään liian monimutkaista. Kaikilla hahmoilla on peruslyönnit ja sitten neljä omaa erikoishyökkäystä, näitä voi kehitellä tietyillä pisteillä. Hahmoille voidaan kehittää myös eri kykyjä, on se sitten itseparannusta, kestävyyttää, stamina recoveryä, extra damagea. Ryhmää voidaan boostia kolmella ryhmä boosterilla, jotka voivat olla esim. yhden fuusiotähden lisäys, damage resistancea, damage boostia. You name it! Myös samasta sarjasta tai muuten vaan toisilleen tutuksi tulleet hahmot saavat erillaisen Team bonuksen, joka antaa taas lisää avuja taisteluun. Omien erikoishyökkäysten lisäksi, kaksi hahmoa voivat tehdä fuusiohyökkäyksen, jossa yleensä kokonainen vihollislauma saa turpaansa.
Pelissä on myös Marvel-triviaa ja harjoitushuone, jossa voi kokeilla erilaisia challengeja tai pelata uudesta läpäistyjä kenttiä. Lisämausteena voi hahmoille kerätä toisen costumen, joka valitettavasti onnistuu vain accountin omistajan toimesta. Pieniä kankeuksia tästäkin löytyy, mutta nämä ovat helposti anteeksi annettavissa. Kerrassaan loistava Co-op ja tälle odotan jatkoa, että jossain vaiheessa tulisi MUA3. Ehkä joskus tuleekin. :3
MORTAL KOMBAT!
Vihdoinkin antoi hinnat myötä ja sain hommattua itselleni kopion tästä mainiosta sarjasta. MK Trilogyn jälkeen ei sitten ole tullut Kombattia, joka olisi innostanut vanhaan fania. Mutta kun sitten jossain vaiheessa ilmoitettiin, että PS3 on saamassa uuden MK'n ja vielä uhosivat, että paluu juurille olisi tavoitteena, niin mielenkiintoni heräsi heti. Demoa kokeiltuani oli myytä. Tämä on sitä Mortal Kombatia mitä minä muistelen lämmöllä ja josta pidin niin kovasti.
Kun vihdoin otin itsestäni niskasta kiinni ja ostin pelin, huomasin miten paljon kaikkea tämä sisältää. Ei pelkästään, että peli on upea ilmestys ja nostalgia-arvo korkealla, niin vielä kunnon Story Mode ja muita kaljuuksia! Hooah! Peliin on ympätty myös mukava Tag-ominaisuus, jota voi sitten rakkaan kanssa pelailla. Enää ei tarvitse tyytyä versukseen vaan voi piestä yhdessä vastustajia. Lisäsälää pystyy unlockaamaan kryptasta MK-rahalla ja hermoja koitella Challenge Towerissa. Myös jotain "Test Your Anything" -juttuja löytynee ja kasapäin konseptitaidetta. Tämä kaikki vaan on jotekin todella rikasta ja mielenkiintoista.
Tarina menee siten, että se seuraa kolmea ensimmäistä MK-tarinaa vaihtoehtoisessa mielessä ja mielestäni hyvin toteutettu. Itse tykkäsin. Arcadessa sitten vielä kaikilla hahmoilla on oma ending, joka sekin tuo mielenkiintoa tuohon Arcadeen. Peli tarjoaa 28 hahmoa (Kratos PS3'lla extrana, mwhaha) ja muutaman ostettavan lisähahmon, esim Freddy Kruger, w00t! Hahmojen liikkeet ovat melkein samoja kuin ennen, joten tähän on helppo päästä takasin. Muutekin MK'n liikkeet ovat mielestäni yksikertaisempia, kuin muissa beat'em upeissa. Tietysti se mikä tekee MK'sta niin speciaalin ovat paitsi mielenkiintoiset hahmot, niin Fatalityt. Muutekin peli on ottanut suuntasa goremmaksi, jos siitä enää saa edes. :D Tämän huomaa hahmojen damagemallinuksessa sekä kivuliaan näköisitä X-Ray -liikkeistä.
Pelattavuus on mielestäni hyvä, vaikka hieman kaipaisi hiomista. Ehkä voi olla, että nykyään täytyy kaikki olla hektistä ja pirun nopeaa, joten tämä voi olla syy miksi MK tuntuu hieman kankealta. Tähän tottuu kyllä. Vaikeustasoa on nostettu tai sitten allekirjoittanut ei vaan osaa enää pelata kunnolla, mutta helisemässä ollaan jo normaalilla vaikaustasolla. Muutekin CPU on melkoinen cheat, mutta suurimmat huijarit ovat Onlinessa. Challenge Towerin handicapit ovat hyvin toteutettu, vaikka välillä tuntuu, että ovat kyllä liiaksi. Hyppypotku, eiköhän sillä niistä selviä, jos se vain on mahdollista. Kryptasta on kiva "ostella" tavaraa (alternative costumeja, erilaisia taistelumode esim. headless, fatalityja) ja paljon sitä onkin, vaikka olisin karsinut konseptitaiteen puolella. Hienoja ne ovat, en sitä sano, mutta kun ovat siellä jossain kuusessa vaan syynittävänä, niin onhan se vähän turhaa..?
Onlinessa on nämä perus Arcade ja Tag -vaihtoehdot. Sitten on myös olemassa King of the Hill -mode, jossa yksi tyyppi pieksää aina seuraavan vastustajan, kunnes tippuu, niin kuin kukkulan kuningas (duh). Tässä pelaajat katselevat vieressä ja antavat sitten arvosanan voittajalle nollasta kymppiin. Hauska idea. Onlinea vaivaa vain samat ongelmat kuin muissakin peleissä. Spammerit ja tyypit, jotka osaavat pelata. :D
Mortal Kombat on kyllä ehdottamasti yksi parhaista tappelupeleistä PS3'lla ja jättää taakseen kyllä suuriakin nimiä, Street Fighter IV, BlazBlue, näin alkuun ainakin. Kannattaa tutustua mikäli tappelupelit ovat lähellä sydäntä, et tule pettymään.
No niin eiköhän tämä riitä taas.. FINISH HIM!
Harvassa taitavat olla nuo useamman, kuin kahden pelaajan Co-op -pelit PS3'lla. Harvoissa taivat Co-opit olla muutekin, ainakin sellaiset mitä itse haluisi pelata. Näissä Co-op -ominaisuus on jokinlainen lisähöttö ja se ei liity varsinaiseen kampanjaan. Mutta kyllähän on loistavia Co-op ja split screen-pelejä, kuten Resident Evil 5, Army of Two, LittleBigPlanet, Sengoku Basara: Samurai Warriors. Haluaisin sanoa myös, että Dynasty Warriors 6: Empires / Gundam 2 ja Killzone 3, mutta näissä ongelmana on se, että kakkospelaaja on jonkin asteinen haamu ja roikkuu vain mukana. Tekken 6'n olisin halunnut kunnon Co-op -kampanjan, mutta tulikin vain 9 random tehtävää, jotka eivät oikeastaan vaikuta mihinkään. Pelillä kuitenkin olisi ollut kaksinkampanjaan hyvät edellytykset tarinankin kanssa. Tässä vain muutava esimerkki, mitä itse olen pelannut.
Hyviän useamman pelaajan "split screen" Co-opesita voisi mainita pari Castle Crashers, LittleBigPlanet, Marvel: The Ultiamte Alliance 2. Viimeisin onkin ollut nyt kovassa käytössä, kun ollaan vihdoin saatu kolmas pelaaja ja välillä vieraileva neljäskin. :D
MUA2 on action-RPG Marvel -maailmassa (No way!), jossa seikkailaan neljän hengen ryhmässä piesten pahiksia. Ryhmän voi koota 24 neljästä hahmosta ja päälle voi ostaa 6 lisähahmoa. Toki hahmot aukeavat tarinan myötä ja kolme hahmoa pitää unlockata tiettyjä relikkejä keräämällä. Mutta varmasti jokaiselle Marvel-fanille löytyy omansa, vaikka aina toivoisi vielä jollain muulla voivan pelaavan.
Tarina on perus supersankari/Marvel kauraa. Ensin piestään tietämättöminä pahiksia ja sitten ajaudutaan taas tilanteeseen missä supersankarit ovatkin pahiksia. Tuttu kuvio, ei paha tosin. Tarina voi jäädä toissijaiseksi hauskan pieksännän ansiosta ja tästä pelistä saa varmasti irti eniten kavereitten kanssa saman ruudun ääressä. Niin hauskaa se on, että tarina voi kadota sen alle.
Pelattavuus on aika simppeliä, ei mitään liian monimutkaista. Kaikilla hahmoilla on peruslyönnit ja sitten neljä omaa erikoishyökkäystä, näitä voi kehitellä tietyillä pisteillä. Hahmoille voidaan kehittää myös eri kykyjä, on se sitten itseparannusta, kestävyyttää, stamina recoveryä, extra damagea. Ryhmää voidaan boostia kolmella ryhmä boosterilla, jotka voivat olla esim. yhden fuusiotähden lisäys, damage resistancea, damage boostia. You name it! Myös samasta sarjasta tai muuten vaan toisilleen tutuksi tulleet hahmot saavat erillaisen Team bonuksen, joka antaa taas lisää avuja taisteluun. Omien erikoishyökkäysten lisäksi, kaksi hahmoa voivat tehdä fuusiohyökkäyksen, jossa yleensä kokonainen vihollislauma saa turpaansa.
Pelissä on myös Marvel-triviaa ja harjoitushuone, jossa voi kokeilla erilaisia challengeja tai pelata uudesta läpäistyjä kenttiä. Lisämausteena voi hahmoille kerätä toisen costumen, joka valitettavasti onnistuu vain accountin omistajan toimesta. Pieniä kankeuksia tästäkin löytyy, mutta nämä ovat helposti anteeksi annettavissa. Kerrassaan loistava Co-op ja tälle odotan jatkoa, että jossain vaiheessa tulisi MUA3. Ehkä joskus tuleekin. :3
MORTAL KOMBAT!
Vihdoinkin antoi hinnat myötä ja sain hommattua itselleni kopion tästä mainiosta sarjasta. MK Trilogyn jälkeen ei sitten ole tullut Kombattia, joka olisi innostanut vanhaan fania. Mutta kun sitten jossain vaiheessa ilmoitettiin, että PS3 on saamassa uuden MK'n ja vielä uhosivat, että paluu juurille olisi tavoitteena, niin mielenkiintoni heräsi heti. Demoa kokeiltuani oli myytä. Tämä on sitä Mortal Kombatia mitä minä muistelen lämmöllä ja josta pidin niin kovasti.
Kun vihdoin otin itsestäni niskasta kiinni ja ostin pelin, huomasin miten paljon kaikkea tämä sisältää. Ei pelkästään, että peli on upea ilmestys ja nostalgia-arvo korkealla, niin vielä kunnon Story Mode ja muita kaljuuksia! Hooah! Peliin on ympätty myös mukava Tag-ominaisuus, jota voi sitten rakkaan kanssa pelailla. Enää ei tarvitse tyytyä versukseen vaan voi piestä yhdessä vastustajia. Lisäsälää pystyy unlockaamaan kryptasta MK-rahalla ja hermoja koitella Challenge Towerissa. Myös jotain "Test Your Anything" -juttuja löytynee ja kasapäin konseptitaidetta. Tämä kaikki vaan on jotekin todella rikasta ja mielenkiintoista.
Tarina menee siten, että se seuraa kolmea ensimmäistä MK-tarinaa vaihtoehtoisessa mielessä ja mielestäni hyvin toteutettu. Itse tykkäsin. Arcadessa sitten vielä kaikilla hahmoilla on oma ending, joka sekin tuo mielenkiintoa tuohon Arcadeen. Peli tarjoaa 28 hahmoa (Kratos PS3'lla extrana, mwhaha) ja muutaman ostettavan lisähahmon, esim Freddy Kruger, w00t! Hahmojen liikkeet ovat melkein samoja kuin ennen, joten tähän on helppo päästä takasin. Muutekin MK'n liikkeet ovat mielestäni yksikertaisempia, kuin muissa beat'em upeissa. Tietysti se mikä tekee MK'sta niin speciaalin ovat paitsi mielenkiintoiset hahmot, niin Fatalityt. Muutekin peli on ottanut suuntasa goremmaksi, jos siitä enää saa edes. :D Tämän huomaa hahmojen damagemallinuksessa sekä kivuliaan näköisitä X-Ray -liikkeistä.
Pelattavuus on mielestäni hyvä, vaikka hieman kaipaisi hiomista. Ehkä voi olla, että nykyään täytyy kaikki olla hektistä ja pirun nopeaa, joten tämä voi olla syy miksi MK tuntuu hieman kankealta. Tähän tottuu kyllä. Vaikeustasoa on nostettu tai sitten allekirjoittanut ei vaan osaa enää pelata kunnolla, mutta helisemässä ollaan jo normaalilla vaikaustasolla. Muutekin CPU on melkoinen cheat, mutta suurimmat huijarit ovat Onlinessa. Challenge Towerin handicapit ovat hyvin toteutettu, vaikka välillä tuntuu, että ovat kyllä liiaksi. Hyppypotku, eiköhän sillä niistä selviä, jos se vain on mahdollista. Kryptasta on kiva "ostella" tavaraa (alternative costumeja, erilaisia taistelumode esim. headless, fatalityja) ja paljon sitä onkin, vaikka olisin karsinut konseptitaiteen puolella. Hienoja ne ovat, en sitä sano, mutta kun ovat siellä jossain kuusessa vaan syynittävänä, niin onhan se vähän turhaa..?
Onlinessa on nämä perus Arcade ja Tag -vaihtoehdot. Sitten on myös olemassa King of the Hill -mode, jossa yksi tyyppi pieksää aina seuraavan vastustajan, kunnes tippuu, niin kuin kukkulan kuningas (duh). Tässä pelaajat katselevat vieressä ja antavat sitten arvosanan voittajalle nollasta kymppiin. Hauska idea. Onlinea vaivaa vain samat ongelmat kuin muissakin peleissä. Spammerit ja tyypit, jotka osaavat pelata. :D
Mortal Kombat on kyllä ehdottamasti yksi parhaista tappelupeleistä PS3'lla ja jättää taakseen kyllä suuriakin nimiä, Street Fighter IV, BlazBlue, näin alkuun ainakin. Kannattaa tutustua mikäli tappelupelit ovat lähellä sydäntä, et tule pettymään.
No niin eiköhän tämä riitä taas.. FINISH HIM!
maanantai 31. lokakuuta 2011
Muisteluita elo-syyskuulta
Jep, taas on päivitys venähtänyt, vaikka kuinka oli tarkoitus tiheemmin päivitellä. Noh, menee tämäkin taas muistelun puolelle.
Demon's Souls siis tuli päihitettyä ja muutaman kymmenen tuntia tähän menikin sitten. Viimeinen vastustajani oli Old King Allant ja kovan vastuksen antoikin. Muutama yritys meni, kunnes sorruin cheap-tacticsiin ja pehmitin kingin juoskarilla oviaukolta. Lopputaistelu olikin meikäläisen hengissä selviämistä ja väliin aina pari huitaisua miekalla. Lopulta kingi kaatui ja sain nauttia tämäkin peli päättämisestä. Loppuvastus olikin sitten melko harmiton. Valitsin hyvän lopun, jossa kaikki palautuu normaaliksi ja maailma pelastuu. En kerro enempää, pelatkaa itse. :D
Demon's Souls jatkuisi edelleen NG+'n muodossa. Ehkä sitten, kun ei ole taas muuta tekemistä ja Dark Souls on pelattu läpi. :3
Tulipa myös toinen peli pelattua läpi tuossa syyskuun aikana. The Sabouteur.
Tämä ehkä yksi aliarvostetuimmista peleistä mitä tällä alustalta löytyy. The Sabouter on todella viihdyttävä toisen maailman sodan aikaan sijoittuva hiekkalaatikkopeli. Pää- ja pelihahmona toimii irkku-mekaanikko Sean Devlin, joka seikkailee Pariisin kaduilla ja sen ympäristössä. Sean on hieman äkkipikainen ja ajautuu kilpa-autokisojen jälkeen väärän miehen tontille. Tästä alkaakin sitten loputon koston kierre ja samalla, kun olisi tarkoitus etsiä ilkeä Natsiukko, niin toiset tahot käyttävätä Seanin kykyjä melko näppärästi hyväksi. Tarkoituksena on hoidella likaisimmat työt eri tahoille, Resistancesta sumuisten saarien Salaiselle Palvelulle.
Samalla kadut ja katot ovat täynnä Natsien propagandatorneja, tankkeja, IT-tykkejä, kenraaleita ja muita mukavia kohteita, joita pystyy ja tulee sabotoida. Kaiken kaikkiaan näitä "freeplay eventettejä" on pelissä noin 1300 kappaletta pitkin hiekkalaatikkoa ja niistä tulee tuhota 99% mikäli halajaa platina-trophyä tästä pelistä. Ja tietysti näistä saa kontrabandia, joka toimii valuuttana pelissä, jolla taas pystyy ostamaan kaikkea kivaa (=aseita), vaikka pimeästä marketista.
Pelimekaniikka toimi ainakin itseni kohdalla loistavasti, vaikka välillä ihmetytti pienet seikat. Lähinnä esim. kukaan ei epäilly kun irkku-ukko hiippailee jossain sotilasaluella, asentelee pommeja ja juoksee lujaa paikalta. Sitten taas toisessa tilanteessa salaman nopeasti natsit tietävät kuka on syyllinen ja ketä pitää etsiä, vaikkei irkusta ole mitään vilausta näkynyt vähään aikaan. Tässä pelissä on mahdollisuus hoitaa asiat kahdella tavalla. Joko hiipien tai guns blazing. Yleensä tämä on sekoitus molempia, sillä nopeasti tuo hiiviskely epäonnistuu ja se muuttaa muotoaan tuohon "guns blazing" -osiioon. :D Mutta loistavaa silti.
Itse tarina mielenkiintoinen ja muutekin pelaaminen on mielekästä, paitsi nuo freeplay eventit alkavat maistumaan pakkopullalta. Toki, niitä ei ole pakko tuhota, mutta halusin pelin hoitaa pakettiin yhdellä peluukerralla. Visuaalinen ilme pelissä mielytti suuresti. Pelissä maailma on tummansävyinen, jossa ainoa väriä antaa natsien punaiset liput ja merkit sekä resistancen siniset asusteet ja seinägraffitit. Pelin edetessä ja sabotoidessa pystytään vapauttaamaan näitä aluita, jolloin värit palaavat maailmaan. Todella upeaa.
Vaikka pelattavuus ei ehkä nouse aivan GTA IV tasolle, niin kauaksi ei jäädä ja en usko, että The Sabotuer jättäisi ketään kylmäksi. Todellakin pelaamisen arovinen peli ja pelattavaa riittää. Pelin läpipeluuseen meni sellainen 40 tuntia, toki tässä ajassa ehtii tekemään kaiken.
Demon's Souls siis tuli päihitettyä ja muutaman kymmenen tuntia tähän menikin sitten. Viimeinen vastustajani oli Old King Allant ja kovan vastuksen antoikin. Muutama yritys meni, kunnes sorruin cheap-tacticsiin ja pehmitin kingin juoskarilla oviaukolta. Lopputaistelu olikin meikäläisen hengissä selviämistä ja väliin aina pari huitaisua miekalla. Lopulta kingi kaatui ja sain nauttia tämäkin peli päättämisestä. Loppuvastus olikin sitten melko harmiton. Valitsin hyvän lopun, jossa kaikki palautuu normaaliksi ja maailma pelastuu. En kerro enempää, pelatkaa itse. :D
Demon's Souls jatkuisi edelleen NG+'n muodossa. Ehkä sitten, kun ei ole taas muuta tekemistä ja Dark Souls on pelattu läpi. :3
Tulipa myös toinen peli pelattua läpi tuossa syyskuun aikana. The Sabouteur.
Tämä ehkä yksi aliarvostetuimmista peleistä mitä tällä alustalta löytyy. The Sabouter on todella viihdyttävä toisen maailman sodan aikaan sijoittuva hiekkalaatikkopeli. Pää- ja pelihahmona toimii irkku-mekaanikko Sean Devlin, joka seikkailee Pariisin kaduilla ja sen ympäristössä. Sean on hieman äkkipikainen ja ajautuu kilpa-autokisojen jälkeen väärän miehen tontille. Tästä alkaakin sitten loputon koston kierre ja samalla, kun olisi tarkoitus etsiä ilkeä Natsiukko, niin toiset tahot käyttävätä Seanin kykyjä melko näppärästi hyväksi. Tarkoituksena on hoidella likaisimmat työt eri tahoille, Resistancesta sumuisten saarien Salaiselle Palvelulle.
Samalla kadut ja katot ovat täynnä Natsien propagandatorneja, tankkeja, IT-tykkejä, kenraaleita ja muita mukavia kohteita, joita pystyy ja tulee sabotoida. Kaiken kaikkiaan näitä "freeplay eventettejä" on pelissä noin 1300 kappaletta pitkin hiekkalaatikkoa ja niistä tulee tuhota 99% mikäli halajaa platina-trophyä tästä pelistä. Ja tietysti näistä saa kontrabandia, joka toimii valuuttana pelissä, jolla taas pystyy ostamaan kaikkea kivaa (=aseita), vaikka pimeästä marketista.
Pelimekaniikka toimi ainakin itseni kohdalla loistavasti, vaikka välillä ihmetytti pienet seikat. Lähinnä esim. kukaan ei epäilly kun irkku-ukko hiippailee jossain sotilasaluella, asentelee pommeja ja juoksee lujaa paikalta. Sitten taas toisessa tilanteessa salaman nopeasti natsit tietävät kuka on syyllinen ja ketä pitää etsiä, vaikkei irkusta ole mitään vilausta näkynyt vähään aikaan. Tässä pelissä on mahdollisuus hoitaa asiat kahdella tavalla. Joko hiipien tai guns blazing. Yleensä tämä on sekoitus molempia, sillä nopeasti tuo hiiviskely epäonnistuu ja se muuttaa muotoaan tuohon "guns blazing" -osiioon. :D Mutta loistavaa silti.
Itse tarina mielenkiintoinen ja muutekin pelaaminen on mielekästä, paitsi nuo freeplay eventit alkavat maistumaan pakkopullalta. Toki, niitä ei ole pakko tuhota, mutta halusin pelin hoitaa pakettiin yhdellä peluukerralla. Visuaalinen ilme pelissä mielytti suuresti. Pelissä maailma on tummansävyinen, jossa ainoa väriä antaa natsien punaiset liput ja merkit sekä resistancen siniset asusteet ja seinägraffitit. Pelin edetessä ja sabotoidessa pystytään vapauttaamaan näitä aluita, jolloin värit palaavat maailmaan. Todella upeaa.
Vaikka pelattavuus ei ehkä nouse aivan GTA IV tasolle, niin kauaksi ei jäädä ja en usko, että The Sabotuer jättäisi ketään kylmäksi. Todellakin pelaamisen arovinen peli ja pelattavaa riittää. Pelin läpipeluuseen meni sellainen 40 tuntia, toki tässä ajassa ehtii tekemään kaiken.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Hampaat kunnossa ja Hullu viikko
Yay! Vihdoinkin reilun puolen vuoden piina on takana ja voin rentoutua seuraavan vuoden murehtimatta purukaluston kunnosta. Homma lähti käytiin, kun viime joulun alla uskaltauduin vihdoin seitsemän vuoden jälkeen käymään hammaslääkärissä. Noh, ennuste oli aika huono, mutta olisi varmaan voinut huonompikin olla. Saldoksi lääkäri ennusti noin 3-4 reikää ja lykkäsi mukavan joululahjan tämän asian selvittämisestä. Tiedossa oli siis pitkälti 7 käyntiä vastaanotolla ja ensimmäisen laskun mukaan tämän tuntuisi myös kukkarossa.
Hammaslääkärin pelko kyllä kerkesi tuossa 7 kerran aika katoamaan, mutta näkyi se myös kukkarossa. Keväällä sovittiin, että viimeinen reikä (paikattiin lääkäpaikalla) korjattaisiin sitten syksyllä. Tänään oli tuo kerta ja oli melko varma, että vielä tulisi käyntejä eteen. Mutta vielä mitä! Legot olivat kunnossa ja viimeinenkin operaatio hoidettiin hienosti ilman mitään komplikaatioita. Ohi on! Yay! En olisi uskonut tämän päivän koittavan vielä vähän aika sitten. :3
Alkoipa sitten myös Stockmannin Hullut Päivät taas. Nämä päivät, jossa rikaskin voi ostaa rikkaan tavaraa rahvaan hinnalla, eli normaaliin hintaan. Kyllähän tuolta sitten löytyy rahvaallekin jotain murusia, kuten liikkuvia kuvia. Pelihyllyt tuli syynättyä heti, sillä viime vuonna tarjouksessa oli hyviäkin pelejä 10 eurolla. Mutta tällä kertaa ei valikoima säväyttänyt, kuten ei säväyttänyt keväälläkään.
Jotain kuitenkin tuli napattua mukaan, sillä tarjouksessa oli Teenage Mutant Ninja Turtles -DVD boxi 12,90e. Hieno brittijulkaisu (Eli Teenage Mutant HERO Turtles, duh), jossa pohjoismaiset subit? Samat jaksot mitä oli VHS'llä myynnissä, kun olin pieni. Olisipa vielä ollut suomidubit. Noh, aina ei voi voittaa. :3 Myös Pom Poko näytti olevan alta seitsemän euroa, joten tuli tuokin napattua mukaan. Kyllähän näillä taas jaksaa vähän aikaa. ^^
Myös postimies on ollut suotuisa lähiaikoina. Aiemmin viikon alussa tipahti luukusta Mortal Kombat PS3'lle ja 20 euro PSN -kortti. Sitten tänään kusti oli tuonut Huudosta huutamani Mega Man Zero Collectionin DS'lle. Jau!
Sorruin ostamaan itselleni 3 kuukauden PSN Plus -jäsenyyden, jotta voisin käyttää 20 euron korttin Resident Evil 4'n sekä Code: Veronica X'n ostamiseen. Plussalaisena pääsen sitten vielä takaisin Paradise Cityyn, jonka olin aiemmin kesällä ladannut ilmaisen jäsenyyden yhteydessä. Hyötyä näyttää olevan paljonkin Plussasta, sillä tänään Storeen tuli ladattavaksi Uncharted 3 Multiplayer Beta, joka vastaakin sitten jo oikean pelin MP'tä. :o
Saa nähdä miten käy. Storeen tuli myös viikon kestävä tarjous Borderlandsin Game of the Year -editionista -50% eli 14,99e. Taitaa olla liian hyvä tarjous, että pystyisi vastustamaan. :D
Kun nyt Storesta kirjotellaan, niin pitääkin mainita mahtava veto, joka USAn Storeen tehtiin: Chrono Triggerin PS1 -version tuupattiin Storeen ladattavaksi! Aivan mahtava! Vaikka on jo purnausta tullut, että version on huonoin kaikista julkasuista, niin eipä tuo haittaa. Paras peli mikä voi olla ja se on nyt pelattavissa PS3'lla! Tämä toivottavasti johtaisi siihen, että Storeen tulisi myös Chrono Cross ladattavaksi. Sitten tulee kiire ostaa virtuaalirahaa tuonne USAn puolelle. Loppuisi kaiken maailman venkslaaminen modatuilla laittella. DC Universekin ollaan laittamassa ilmaisjakoon, tosin hieman riisuttuna, mutta loistavaahan se on päästä tuotakin pelaamaan ja vielä ilmaiseksi. Beta tästäkin oli hauskaan. :3
Beettoista, kun tässä on jauhettu, niin mainittakoon vielä tuo Battlefield 3 -beta, joka on ollut kovassa käytössä myös täällä. Todella upealta tuo peli vaikuttaa ja vaikka kaiken maailman bugeihin on törmätty, niin ei tuon julkaisua malta odottaa. Jotekin vaan niin eeppistä luvassa, ettei pysty sanoin kuvailemaan. Melkein kuin Chrono Cross USA Storeen. xD Halukkaat voivat liittyä HentaiSenpais -platooniin, jos kokee olevansa tarpeeksi hyvä. :3
Eiköhän siinä taas ole päivitystä tältä erää. Koitan tässä saada paremmin naputeltua tänne, josko synkkä syksy auttaisi paremmin purkamaan itseään tänne. Luvassa siis loput Pariisin matkasta, Demon Soulsin jälkilöylyt ja vähän The Saboteur -hehkutusta. Stay tune.
Hammaslääkärin pelko kyllä kerkesi tuossa 7 kerran aika katoamaan, mutta näkyi se myös kukkarossa. Keväällä sovittiin, että viimeinen reikä (paikattiin lääkäpaikalla) korjattaisiin sitten syksyllä. Tänään oli tuo kerta ja oli melko varma, että vielä tulisi käyntejä eteen. Mutta vielä mitä! Legot olivat kunnossa ja viimeinenkin operaatio hoidettiin hienosti ilman mitään komplikaatioita. Ohi on! Yay! En olisi uskonut tämän päivän koittavan vielä vähän aika sitten. :3
Alkoipa sitten myös Stockmannin Hullut Päivät taas. Nämä päivät, jossa rikaskin voi ostaa rikkaan tavaraa rahvaan hinnalla, eli normaaliin hintaan. Kyllähän tuolta sitten löytyy rahvaallekin jotain murusia, kuten liikkuvia kuvia. Pelihyllyt tuli syynättyä heti, sillä viime vuonna tarjouksessa oli hyviäkin pelejä 10 eurolla. Mutta tällä kertaa ei valikoima säväyttänyt, kuten ei säväyttänyt keväälläkään.
Jotain kuitenkin tuli napattua mukaan, sillä tarjouksessa oli Teenage Mutant Ninja Turtles -DVD boxi 12,90e. Hieno brittijulkaisu (Eli Teenage Mutant HERO Turtles, duh), jossa pohjoismaiset subit? Samat jaksot mitä oli VHS'llä myynnissä, kun olin pieni. Olisipa vielä ollut suomidubit. Noh, aina ei voi voittaa. :3 Myös Pom Poko näytti olevan alta seitsemän euroa, joten tuli tuokin napattua mukaan. Kyllähän näillä taas jaksaa vähän aikaa. ^^
Myös postimies on ollut suotuisa lähiaikoina. Aiemmin viikon alussa tipahti luukusta Mortal Kombat PS3'lle ja 20 euro PSN -kortti. Sitten tänään kusti oli tuonut Huudosta huutamani Mega Man Zero Collectionin DS'lle. Jau!
Sorruin ostamaan itselleni 3 kuukauden PSN Plus -jäsenyyden, jotta voisin käyttää 20 euron korttin Resident Evil 4'n sekä Code: Veronica X'n ostamiseen. Plussalaisena pääsen sitten vielä takaisin Paradise Cityyn, jonka olin aiemmin kesällä ladannut ilmaisen jäsenyyden yhteydessä. Hyötyä näyttää olevan paljonkin Plussasta, sillä tänään Storeen tuli ladattavaksi Uncharted 3 Multiplayer Beta, joka vastaakin sitten jo oikean pelin MP'tä. :o
Saa nähdä miten käy. Storeen tuli myös viikon kestävä tarjous Borderlandsin Game of the Year -editionista -50% eli 14,99e. Taitaa olla liian hyvä tarjous, että pystyisi vastustamaan. :D
Kun nyt Storesta kirjotellaan, niin pitääkin mainita mahtava veto, joka USAn Storeen tehtiin: Chrono Triggerin PS1 -version tuupattiin Storeen ladattavaksi! Aivan mahtava! Vaikka on jo purnausta tullut, että version on huonoin kaikista julkasuista, niin eipä tuo haittaa. Paras peli mikä voi olla ja se on nyt pelattavissa PS3'lla! Tämä toivottavasti johtaisi siihen, että Storeen tulisi myös Chrono Cross ladattavaksi. Sitten tulee kiire ostaa virtuaalirahaa tuonne USAn puolelle. Loppuisi kaiken maailman venkslaaminen modatuilla laittella. DC Universekin ollaan laittamassa ilmaisjakoon, tosin hieman riisuttuna, mutta loistavaahan se on päästä tuotakin pelaamaan ja vielä ilmaiseksi. Beta tästäkin oli hauskaan. :3
Beettoista, kun tässä on jauhettu, niin mainittakoon vielä tuo Battlefield 3 -beta, joka on ollut kovassa käytössä myös täällä. Todella upealta tuo peli vaikuttaa ja vaikka kaiken maailman bugeihin on törmätty, niin ei tuon julkaisua malta odottaa. Jotekin vaan niin eeppistä luvassa, ettei pysty sanoin kuvailemaan. Melkein kuin Chrono Cross USA Storeen. xD Halukkaat voivat liittyä HentaiSenpais -platooniin, jos kokee olevansa tarpeeksi hyvä. :3
Eiköhän siinä taas ole päivitystä tältä erää. Koitan tässä saada paremmin naputeltua tänne, josko synkkä syksy auttaisi paremmin purkamaan itseään tänne. Luvassa siis loput Pariisin matkasta, Demon Soulsin jälkilöylyt ja vähän The Saboteur -hehkutusta. Stay tune.
tiistai 27. syyskuuta 2011
Ma mémoire de Paris
Loma takana, pitkä syksy edessä. Tähän mahtuu paljon pelitunteja koneen ääressä, yay!
Vaikka kuinka tuli uhottua tuossa edellisessä postauksessa, että Demon's Souls näkee loppunsa, niin toisin kävi. Piti käydä hieman Länsi-Euroopassa keräämässä expaa, että pystyin DS'n viemään loppuun saakka. Kerrottakoon, että se on nyt pelattu läpi.
Mutta todellakin, ulkomailla tuli käytyä elokuussa. Rakkaan kanssa lähdettiin käymään vajaan viikon reissulla Pariisissa. Ensimmäinen kerta lentokoneessa ja "yksin" ulkomailla.
Päivä 1.
Herätys aikaisin neljältä, sitten lentokentälle ja pitkä odotus lähtöön. Lopulta matkaan ja sitten turvallinen laskeutuminen Ranskan maaperälle ja Charles De Gaullelle. De Gaullen -kenttä oli hieman suurempi kompleksi kuin kotoinen Helsinki-Vantaa. De Gaullelta lähdettiin sitten junalla keskustaan ja sieltä mertolla Voltairelle, jossa pienoinen hotellimme odotti.
Pienten tirsojen jälkeen lähdettiin sitten tutkimaan vähän Pariisin elämää. Poimittii paikallisesta kaupasta hieman vettä ja suunnattiin sitten kohti Concorden aukiota. Tuolta sitten käveltiin sotamuseolle eli Musée de l'Armée. Hinta kierrokselle oli 9 euroa ja kello 17:00 jälkeen 7 euroa (alle 25-vuotisille EU'n kansalaisille ilmainen, joten rakkaani pääsi ilmaiseksi). Noh, kello oli jo siinä viiden verran, joten halvemmalla päästiin. Kuitekin selvisi sitten aika pian, että museo meneekin kiinni jo kuudelta, joten eipä ehditty nähdä kuin Napoleonin hauta ja pikajuoksuna "maailman sota -osio" eli DEPARTEMENT DES DEUX GUERRES MONDIALES 1871-1945. Hienoja toki olivat molemmat.
Invaldesilta käveltiin sitten Segway -liikeen ja Suomen lähetystön ohitse Eiffel -tornille. Komea nähtävyys tuokin. Juurella toki ollaan hengailtiin, mutta ylös ei ainakaan allekirjoittanutta kiinnostanut mennä. Kiitos korkeanpaikankammon. Tuolta sitten piipahdettiin nopeasti Palais de Chaillotin pihalla. Väsyneinä ja pienen metrokikkailun jälkeen sitten palattiin hotellille keräämään voimia seuraavaan päivään.
Päivä 2.
Aloitus hotellin aamiaisella, johon sisälty muroja, sämpylöitä, kahvia/teetä, mehua ja croissant. Näillä jaksoi taas pitkän matkan tutkia Pariisia. Hotellilta suunnistus Nodré Damelle, johon oli tarkoitus jo ensimmäisenä päivä piipahtaa, mutta väsymys vie voiton. Upea katendraali kerrassaan ja todella hyvä paikka lepuuttaa jalkojaan. Tuolla tuli tovi istuttua ja vaan nauttia olostaan. Paljon turisteja ja vaikka kuvauksen yhteydessä salaman käyttö oli kielletty, niin ei siitä moni välittänyt.
Nodré Damelta lähdettiin sitten käymään uudestaan sotamuseossa, sillä nyt oli paremmin aikaa tutkia muutkin osastot tuolta. Keskiaika -osio, Département Armes et Armures anciennes, sisälsi mahtavia haarniskoja, varusteita, aseita, you name it. Todella upeita ja ainakin itselleni myös tuntemattomia ja erikoisia tekeleitä. Loppua kohden kyllä täytyy sanoa, ettei hetkeen kyllä halunnut haarniskoja ja musketteja nähdä. Niin pirun paljon niitä siellä oli. Lopuksi käytiin vielä "De Louis XIV à Napoléon III" -osio läpi. Tuolla oli melkein sama kuin aiempi, mutta haarniska muuttuivat kuumiin univormuihin. Sotamuseolle sanottiin hyvästit ja nappasimme vielä museon kahvilasta patongit matkaan.
Museokierros jatkui, sillä sotamuseosta siirryttiin Louvren taidemuseolle, toki ensin käveltiin puiston läpi Louvrelle ja hengailtiin hetki ulkopuolella ihailen tuo komeaa rakennusta ja nauttien kesäsäästä. Itse museossa nakattiin lippu allekirjottaneelle, sillä Louvressakin alle 26 -vuotias pääsi ilmaiseksi. Kassajonnea tosin ei asiakaspalvelu kiinnostanut ja vaan rahat pois turisteilta ja seuraavaa sisään, hmph. Louvre myös on aikamoinen kompleksi ja valtavan kokoinen, joten varmasti tuonne saisi upotettua koko päivän.
Louvressa on tietenkin "must see" -osiot, kuten Hammurabin laki, The Venus de Milo, Winged Victory of Samothrace ja Mona Lisa. Kyllä huomasi mitkä olivat näitä "pakko nähdä", sillä niin paljon turisteja pörräsi näiden ympärillä. Todella hienoa oli veistokset ja maalaukset. Mona Lisa hieman pettymys, sillä tuo itselleni ainakaan mitenkään erikoinen ollut. Museossa oli paljon piirtäjiä, jotka istuivat veistoksien vieressä ja piirtelivät näitä. Upeaa!
Tuli huomattua muuten, että suomalainen kyllä jonottaa, vaikka muut etuilevat ja ovat töykeitä. Tästä esimerkkinä yksi täti Louvren matkamuistokojulla. Naishenkilö lagasi kassalla ensin sata vuotta ja sitten, kun tuli meidän vuoro, tunki mamma jonkun fakin korttipakkansa kanssa ostamaan ostoksena, kuin olisi omistanut koko puljun. Noh, ronskisti vaan kyynerpäät peliin ja matkamuistot haltuun.
Louvresta matkattiinkin sitten takasiin hotellille lepäilemään, sillä museo kierros oli vienyt voimat ihan kiitettävästi. Hotellilla kaikki kunnossa, vaikka itselleni hieman nenään pisti hotellin haju.
Päivä 3.
Lauantain ja aamiainen hotellilla. Sitten nopea tankkaus naposteltavaa ja juomaa lähimarketista, sitten metrolla kohti Chateau de Versaillesia. Toki jouduimme vaihtamaa sitten lähijunaan, sillä metro tuonne saakka ei kulkenut. Perille päästyä saattikin sitten nähdä, ettei oltu ainoita, jotka olivat tulleet ihailemaan Versaillesia, sillä juna-aseman viereisessä lipunmyynti puljusta riitti jonoa melkein talon kulman taakse asti. Päätettiin kuitekin tästä huolimattta matkata suoraa linnalle ja sieltä ostaa liput. Linnan edessä olevalla pihalla oli mahdollisuus kokeilla Segway'tä, 5 euro 10 minuuttia. Linnan pihan portilla oli sitten taas kaupustelijat liittoutuneet kunnon saartorenkaalla.
Sujavasti pujotellen päästiin sitten pihalle ja alettiin jonottamaan lippuja. Hieno illuusio tässä jonossa, sillä mitä enemmän liikuttiin eteenpäin, sitä enemmän huomattiin jono vain kasvavan. Jotekin typerää, että jono kiertää ja kaartelee pitkin pihaa. Onneksi meillä oli hieman tekemistä jonossa ja Sabaton sekä Machinae Supremacy helpottivat huomattavasti jonottamisen tuskaa. Kunnon jammailut jonossa ei varmaan aiheuttanut pahempaa ihmetystä kanssa turisteissa. :D Mutta paras oli vasta tulossa, kun vihdoin päästiin jo talon sisälle mistä lippuja sai ostaa, niin lähellä lippukassaa löytyi lippuautomaatit, josta sai manuaalisesti ostaa liput linnaan.. Huoh, turhaa jonotusta tuollainen puolitoista tuntia, kun olisi voinut vaan exitin kautta käydä ostamassa liput.
Kun sitten liput (25 e sisältäen suihkulähteet, alle 26 -vuotiaat ilmaiseksi, lähteet kuitekin 8 e) saattiin hommattua siirryttiin jonottamaan sisäänpääsyä toiseen jonoon, wtf man? Lopulta päästiin turvatarkastukseen ja hieman vanhempi herramies huomautti minulle ja minun eväskassitani tyylikkäästi vain, että "Madam, no yum-yum" ja ohjasi minut sitten tuollaisen säilytystiskin luokse. Hieman hämmentyneenä tuosta tilanteesta, tungin vain herkut laukkuuni ja jatkoimme matkaa linnan pihalle. Pihalle päästyä naurettiin sitten hetki tuolle äskeiselle huvittavalle tilanteelle. Eipä ole vielä ketään naiseksi luullut, mutta tulipahan tuokin sitten koettua.
Sisällä linnassa sain nauhurin, jonka avulla pystyi kuuntelemaan jokaisen merkityn huoneen selityksen. Komea linna todellakin ja ihailtavaa riitti. Kuitenkin ihmismassa oli niin valtavaa, että se söi osan nautinnosta. Avautumisiakin saatiin tuolla ihmismassa keskellä, sillä kuumassa paikassa alkaa tunteet kiehumaan. Louis XIV oli kyllä todella narsistinen persoona, sillä jätkä lärvi melkein joka huoneessa, mutta niin se varmaan pitää ollakin.
Helpotus todellakin oli suurin, kun päästiin tuolta linnan sisältä pois. Siellä oli vain yksinkertaisesti liikaa porukkaa. Puistossa oli sentään ihanan väljää. Tosiaan lauantaina tuolla puistossa oli nuo suihkulähteet päällä ja muusiikki soi pusikoista. Puistossa käppäiltiin ja ihailtiin koimeita maisemia. Apollon lähteellä laitettiin levähtäen ja syötiin eväitä. Tuosta sitten lähdettiin käymään Marie-Antoinetten kartanolla, joka sijaitsi jotain kilometrin päästä puistosta. Pienessä kartanossa oli oma kappeli ja monta huonetta. Tosin vain pariin hassuun huoneeseen pääsi, sillä suurin osa näistä oli "tour only" -tyylisesti nähtävissä. Tuolla kartanon takapilhalla oli Rakkauden temppeli ja mukava puisto, josta matkattiin jonnekin kuningataren maatilalle, joka oli aivan mahtava. Aivan kuin olisi saapunut johonkin fantasian pieneen kylään. Todella söpö. Lammeessa oli todella kummallisia monneja, jotka lagasivat lammen rannalla suu auki odottaen ruokaa turisteilta.
Vesi sade tuli sitten pilaamaan tuota nautintoa tuolla maatilalla ja aloimme tekemään lähtöä takaisin junalle. Tuskallisen pitkä matka oli kävellä tuolta kaukaa takaisin asemalle. Olimme jo vähän väsyneitä, nälkäisiä ja vedestä märkiä. Versaillesilla ei herunut sympatiaa vaan ohjattiin meidät kiertämään koko kompleksi sivusta. Aika oli vierähtänyt jo sen verran, että itse linna oli mennyt kiinni. Pitkän ja tuskallisen matkan päästä, vihdoin päästiin junaan ja olitiin iloisia. Kotimatkalta napattiin mukaan hotellin läheisestä McDonaldsista iltasapuskat ja palattiin hotellile syöpöttelemään ja lepäilemään, seuraavaa päivään odottaen.
....
Vaikka kuinka tuli uhottua tuossa edellisessä postauksessa, että Demon's Souls näkee loppunsa, niin toisin kävi. Piti käydä hieman Länsi-Euroopassa keräämässä expaa, että pystyin DS'n viemään loppuun saakka. Kerrottakoon, että se on nyt pelattu läpi.
Mutta todellakin, ulkomailla tuli käytyä elokuussa. Rakkaan kanssa lähdettiin käymään vajaan viikon reissulla Pariisissa. Ensimmäinen kerta lentokoneessa ja "yksin" ulkomailla.
Päivä 1.
Herätys aikaisin neljältä, sitten lentokentälle ja pitkä odotus lähtöön. Lopulta matkaan ja sitten turvallinen laskeutuminen Ranskan maaperälle ja Charles De Gaullelle. De Gaullen -kenttä oli hieman suurempi kompleksi kuin kotoinen Helsinki-Vantaa. De Gaullelta lähdettiin sitten junalla keskustaan ja sieltä mertolla Voltairelle, jossa pienoinen hotellimme odotti.
Pienten tirsojen jälkeen lähdettiin sitten tutkimaan vähän Pariisin elämää. Poimittii paikallisesta kaupasta hieman vettä ja suunnattiin sitten kohti Concorden aukiota. Tuolta sitten käveltiin sotamuseolle eli Musée de l'Armée. Hinta kierrokselle oli 9 euroa ja kello 17:00 jälkeen 7 euroa (alle 25-vuotisille EU'n kansalaisille ilmainen, joten rakkaani pääsi ilmaiseksi). Noh, kello oli jo siinä viiden verran, joten halvemmalla päästiin. Kuitekin selvisi sitten aika pian, että museo meneekin kiinni jo kuudelta, joten eipä ehditty nähdä kuin Napoleonin hauta ja pikajuoksuna "maailman sota -osio" eli DEPARTEMENT DES DEUX GUERRES MONDIALES 1871-1945. Hienoja toki olivat molemmat.
Invaldesilta käveltiin sitten Segway -liikeen ja Suomen lähetystön ohitse Eiffel -tornille. Komea nähtävyys tuokin. Juurella toki ollaan hengailtiin, mutta ylös ei ainakaan allekirjoittanutta kiinnostanut mennä. Kiitos korkeanpaikankammon. Tuolta sitten piipahdettiin nopeasti Palais de Chaillotin pihalla. Väsyneinä ja pienen metrokikkailun jälkeen sitten palattiin hotellille keräämään voimia seuraavaan päivään.
Päivä 2.
Aloitus hotellin aamiaisella, johon sisälty muroja, sämpylöitä, kahvia/teetä, mehua ja croissant. Näillä jaksoi taas pitkän matkan tutkia Pariisia. Hotellilta suunnistus Nodré Damelle, johon oli tarkoitus jo ensimmäisenä päivä piipahtaa, mutta väsymys vie voiton. Upea katendraali kerrassaan ja todella hyvä paikka lepuuttaa jalkojaan. Tuolla tuli tovi istuttua ja vaan nauttia olostaan. Paljon turisteja ja vaikka kuvauksen yhteydessä salaman käyttö oli kielletty, niin ei siitä moni välittänyt.
Nodré Damelta lähdettiin sitten käymään uudestaan sotamuseossa, sillä nyt oli paremmin aikaa tutkia muutkin osastot tuolta. Keskiaika -osio, Département Armes et Armures anciennes, sisälsi mahtavia haarniskoja, varusteita, aseita, you name it. Todella upeita ja ainakin itselleni myös tuntemattomia ja erikoisia tekeleitä. Loppua kohden kyllä täytyy sanoa, ettei hetkeen kyllä halunnut haarniskoja ja musketteja nähdä. Niin pirun paljon niitä siellä oli. Lopuksi käytiin vielä "De Louis XIV à Napoléon III" -osio läpi. Tuolla oli melkein sama kuin aiempi, mutta haarniska muuttuivat kuumiin univormuihin. Sotamuseolle sanottiin hyvästit ja nappasimme vielä museon kahvilasta patongit matkaan.
Museokierros jatkui, sillä sotamuseosta siirryttiin Louvren taidemuseolle, toki ensin käveltiin puiston läpi Louvrelle ja hengailtiin hetki ulkopuolella ihailen tuo komeaa rakennusta ja nauttien kesäsäästä. Itse museossa nakattiin lippu allekirjottaneelle, sillä Louvressakin alle 26 -vuotias pääsi ilmaiseksi. Kassajonnea tosin ei asiakaspalvelu kiinnostanut ja vaan rahat pois turisteilta ja seuraavaa sisään, hmph. Louvre myös on aikamoinen kompleksi ja valtavan kokoinen, joten varmasti tuonne saisi upotettua koko päivän.
Louvressa on tietenkin "must see" -osiot, kuten Hammurabin laki, The Venus de Milo, Winged Victory of Samothrace ja Mona Lisa. Kyllä huomasi mitkä olivat näitä "pakko nähdä", sillä niin paljon turisteja pörräsi näiden ympärillä. Todella hienoa oli veistokset ja maalaukset. Mona Lisa hieman pettymys, sillä tuo itselleni ainakaan mitenkään erikoinen ollut. Museossa oli paljon piirtäjiä, jotka istuivat veistoksien vieressä ja piirtelivät näitä. Upeaa!
Tuli huomattua muuten, että suomalainen kyllä jonottaa, vaikka muut etuilevat ja ovat töykeitä. Tästä esimerkkinä yksi täti Louvren matkamuistokojulla. Naishenkilö lagasi kassalla ensin sata vuotta ja sitten, kun tuli meidän vuoro, tunki mamma jonkun fakin korttipakkansa kanssa ostamaan ostoksena, kuin olisi omistanut koko puljun. Noh, ronskisti vaan kyynerpäät peliin ja matkamuistot haltuun.
Louvresta matkattiinkin sitten takasiin hotellille lepäilemään, sillä museo kierros oli vienyt voimat ihan kiitettävästi. Hotellilla kaikki kunnossa, vaikka itselleni hieman nenään pisti hotellin haju.
Päivä 3.
Lauantain ja aamiainen hotellilla. Sitten nopea tankkaus naposteltavaa ja juomaa lähimarketista, sitten metrolla kohti Chateau de Versaillesia. Toki jouduimme vaihtamaa sitten lähijunaan, sillä metro tuonne saakka ei kulkenut. Perille päästyä saattikin sitten nähdä, ettei oltu ainoita, jotka olivat tulleet ihailemaan Versaillesia, sillä juna-aseman viereisessä lipunmyynti puljusta riitti jonoa melkein talon kulman taakse asti. Päätettiin kuitekin tästä huolimattta matkata suoraa linnalle ja sieltä ostaa liput. Linnan edessä olevalla pihalla oli mahdollisuus kokeilla Segway'tä, 5 euro 10 minuuttia. Linnan pihan portilla oli sitten taas kaupustelijat liittoutuneet kunnon saartorenkaalla.
Sujavasti pujotellen päästiin sitten pihalle ja alettiin jonottamaan lippuja. Hieno illuusio tässä jonossa, sillä mitä enemmän liikuttiin eteenpäin, sitä enemmän huomattiin jono vain kasvavan. Jotekin typerää, että jono kiertää ja kaartelee pitkin pihaa. Onneksi meillä oli hieman tekemistä jonossa ja Sabaton sekä Machinae Supremacy helpottivat huomattavasti jonottamisen tuskaa. Kunnon jammailut jonossa ei varmaan aiheuttanut pahempaa ihmetystä kanssa turisteissa. :D Mutta paras oli vasta tulossa, kun vihdoin päästiin jo talon sisälle mistä lippuja sai ostaa, niin lähellä lippukassaa löytyi lippuautomaatit, josta sai manuaalisesti ostaa liput linnaan.. Huoh, turhaa jonotusta tuollainen puolitoista tuntia, kun olisi voinut vaan exitin kautta käydä ostamassa liput.
Kun sitten liput (25 e sisältäen suihkulähteet, alle 26 -vuotiaat ilmaiseksi, lähteet kuitekin 8 e) saattiin hommattua siirryttiin jonottamaan sisäänpääsyä toiseen jonoon, wtf man? Lopulta päästiin turvatarkastukseen ja hieman vanhempi herramies huomautti minulle ja minun eväskassitani tyylikkäästi vain, että "Madam, no yum-yum" ja ohjasi minut sitten tuollaisen säilytystiskin luokse. Hieman hämmentyneenä tuosta tilanteesta, tungin vain herkut laukkuuni ja jatkoimme matkaa linnan pihalle. Pihalle päästyä naurettiin sitten hetki tuolle äskeiselle huvittavalle tilanteelle. Eipä ole vielä ketään naiseksi luullut, mutta tulipahan tuokin sitten koettua.
Sisällä linnassa sain nauhurin, jonka avulla pystyi kuuntelemaan jokaisen merkityn huoneen selityksen. Komea linna todellakin ja ihailtavaa riitti. Kuitenkin ihmismassa oli niin valtavaa, että se söi osan nautinnosta. Avautumisiakin saatiin tuolla ihmismassa keskellä, sillä kuumassa paikassa alkaa tunteet kiehumaan. Louis XIV oli kyllä todella narsistinen persoona, sillä jätkä lärvi melkein joka huoneessa, mutta niin se varmaan pitää ollakin.
Helpotus todellakin oli suurin, kun päästiin tuolta linnan sisältä pois. Siellä oli vain yksinkertaisesti liikaa porukkaa. Puistossa oli sentään ihanan väljää. Tosiaan lauantaina tuolla puistossa oli nuo suihkulähteet päällä ja muusiikki soi pusikoista. Puistossa käppäiltiin ja ihailtiin koimeita maisemia. Apollon lähteellä laitettiin levähtäen ja syötiin eväitä. Tuosta sitten lähdettiin käymään Marie-Antoinetten kartanolla, joka sijaitsi jotain kilometrin päästä puistosta. Pienessä kartanossa oli oma kappeli ja monta huonetta. Tosin vain pariin hassuun huoneeseen pääsi, sillä suurin osa näistä oli "tour only" -tyylisesti nähtävissä. Tuolla kartanon takapilhalla oli Rakkauden temppeli ja mukava puisto, josta matkattiin jonnekin kuningataren maatilalle, joka oli aivan mahtava. Aivan kuin olisi saapunut johonkin fantasian pieneen kylään. Todella söpö. Lammeessa oli todella kummallisia monneja, jotka lagasivat lammen rannalla suu auki odottaen ruokaa turisteilta.
Vesi sade tuli sitten pilaamaan tuota nautintoa tuolla maatilalla ja aloimme tekemään lähtöä takaisin junalle. Tuskallisen pitkä matka oli kävellä tuolta kaukaa takaisin asemalle. Olimme jo vähän väsyneitä, nälkäisiä ja vedestä märkiä. Versaillesilla ei herunut sympatiaa vaan ohjattiin meidät kiertämään koko kompleksi sivusta. Aika oli vierähtänyt jo sen verran, että itse linna oli mennyt kiinni. Pitkän ja tuskallisen matkan päästä, vihdoin päästiin junaan ja olitiin iloisia. Kotimatkalta napattiin mukaan hotellin läheisestä McDonaldsista iltasapuskat ja palattiin hotellile syöpöttelemään ja lepäilemään, seuraavaa päivään odottaen.
....
maanantai 1. elokuuta 2011
Demon's Souls lähenee loppuaan
Käsittämätöntä kuinka tuli pelin pelaaminen lopetettua joskus reilu vuosi sitten. Todella nautittavaa pelattavaa ollut, kun vaihtoi hieman lähestymistapaa pelille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vaihto punasilmäiset ritarit sinisilmäisiin luurankoihin, eli vaihdoin maailmaa. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa pari viikon pelaamisen jälkeen, että vastassa on enää viimeinen Archdemon Old King Allant ja loppuvastus (riippuen lopusta, jonka haluan good/bad).
Viimeksi kun kirjottelin, olin kovaa vauhtia farmaamassa upgrate materiaalia aseisiin, jotta niistä saataisiin parempia. Tämä vei suurimman osan ajasta tässä parin viikon aikana. Sitten kun aloin saamaan tarpeeksi Stonefang Tunnelista, niin siirryin kohtaamaan Demoneita.
Old Hero kaatui helposti, tosin halpamaisesti. Ampua jousella sokeaa sankaria piilosta, mutta minkäs teet. Kuten Dragon God, Storm King ei tuottanut ongelmia ja kallion reunalta löytyi Stormruler -miekka, joka halkoo taivasta. Nice indeed. Sielujen farmaus ei voisi olla enää helpompaa. Maneaterit (Jep, näitä piruja oli kaksi) olivat hieman kovempi pala, mutta ei mahdottomia. Old Monkin luona oli innokaita Black Phantomeita, jotka eivät halunneet päästää minua helpolla. Kuitekin barbaarista ei ollut vastusta ritarilleni ja tämäkin Archdemon kaatui helposti.
Tässä välissä sitten palattiin takasin kivien farmaukseen ja turhannuinkin ritarini drop rateen, kun viimeinen chuck of Dragonstonea ei tuntunut tippuvan millään. (Lopulta tippui, pari päivää sitten, mutta sitä ennen vähän lisää demonien tappoa.) Ensi kierroksella farmaukset offlinessa!
Sitten tuli hetki jolloin kohtasin vuoden takaisen esteeni. Kolme punasilmäistä ritaria ja Penetrator. Ihan ekalla en ritaraista selvinnyt, vaikka Soul Levelini oli noussut ja aseet parentuneet. Kävin muuten hoitelemassa Yurtin. Törkeästi vaan miekalla selkää, mutta minkäs teet. Vaarallinen kaveri. Takaisin asiaan. Lopulta pääsin ritareista ja kohtasin Penetratorin. Biorrinin ansiosta demoni ei tuottanut ongelmia ja kaatuin yllättävän helposti. Tämän jälkeen vastassa oli Flying Blue Dragon, joka tuotti omat ongelmansa, jonka vuoksi siirryin Valley of Defilementiin hoitelemaan Leechmongerin. Noobisti jousella turvallien matkan päästä.
Valley of Defilment on varmaan peli ärsyttävin maailma, johtuen myrkkysuossa rämpimisestä. Ja muutekin suossa ei voi tehdä väistöliikkeitä. Myös 5-2 oli todella pitkä ja tuntui ettei tämä suossa rämpiminen ikinä lopu.
Suossa räpimiseen kyllästyneenä, ostin kasan nuolia ja kohtasin Flying Blue Dragonin. Väistettyä liekit, lohis kaatui helposti. Tuntuu hieman epäreilulta käyttää jousta, sillä demonit kaatuvat helposti, kun voi suojasta sniputtaa. Ehkä koita NG+'ssa sitten reilummin. Ostravan mokoma oli sitten kuollut aiemmin jossin ja Mausoleum key katosin ruumiin mukana, joten ei Old King Dorania vastaan päässy taistelamaan. Sinne jäin myös hänen armorinsa, jonka olisin halunnut.
Takaisin Valley of Defilmentiin ja muutaman yrityksen jälkeen pääsin Dirty Colossuksen luokse. Tämäkin demoni kaatu ykkösellä, kiitos luotettavan +4 Dragon Long Swordin. Maiden Astraea Odottelinkin seuraavan sumun takana ja hänetkin sitten jousellani tuhosin. Neljäs helppo Archdemon. Garl Vinland jäi angstaamaan rakkansa kuolemaan ja olisi pitänyt jättää hänet sinne tappamaan itsensä, mutta kävinkin kimppuun typeränä. Pitkän taistelun jälkeen voitin, mutta liiallisen tavaran määrän vuoksi, joudun jättämään puolet Garlin armorista sinne.. prkl. Ei auttanut kuin Garlin Black Phantomia vastaa sitten yrittämään, mutta juuri kun olin voittamassa, tekee Garl jonkun ihme liikkeen ja häviän.. ja sinnehän meni sitten Pure White Tendency. Noh, ei tässä enää paljoa jäljellä.
Pitkä sepustus tuli itse pelin kulusta, mutta ehkä se ei haittaa. Tänään kokoilemaan onneani Old King Allantia vastaan. Ensimmäinen kerta kaatui valmistautumattomuutteeni, ehkä tällä kertaa olen valmiimpi ja tiedän mitä on tiedossa. Ehkä tänään on Demon's Souls vihdoinkin läpi.
Viimeksi kun kirjottelin, olin kovaa vauhtia farmaamassa upgrate materiaalia aseisiin, jotta niistä saataisiin parempia. Tämä vei suurimman osan ajasta tässä parin viikon aikana. Sitten kun aloin saamaan tarpeeksi Stonefang Tunnelista, niin siirryin kohtaamaan Demoneita.
Old Hero kaatui helposti, tosin halpamaisesti. Ampua jousella sokeaa sankaria piilosta, mutta minkäs teet. Kuten Dragon God, Storm King ei tuottanut ongelmia ja kallion reunalta löytyi Stormruler -miekka, joka halkoo taivasta. Nice indeed. Sielujen farmaus ei voisi olla enää helpompaa. Maneaterit (Jep, näitä piruja oli kaksi) olivat hieman kovempi pala, mutta ei mahdottomia. Old Monkin luona oli innokaita Black Phantomeita, jotka eivät halunneet päästää minua helpolla. Kuitekin barbaarista ei ollut vastusta ritarilleni ja tämäkin Archdemon kaatui helposti.
Tässä välissä sitten palattiin takasin kivien farmaukseen ja turhannuinkin ritarini drop rateen, kun viimeinen chuck of Dragonstonea ei tuntunut tippuvan millään. (Lopulta tippui, pari päivää sitten, mutta sitä ennen vähän lisää demonien tappoa.) Ensi kierroksella farmaukset offlinessa!
Sitten tuli hetki jolloin kohtasin vuoden takaisen esteeni. Kolme punasilmäistä ritaria ja Penetrator. Ihan ekalla en ritaraista selvinnyt, vaikka Soul Levelini oli noussut ja aseet parentuneet. Kävin muuten hoitelemassa Yurtin. Törkeästi vaan miekalla selkää, mutta minkäs teet. Vaarallinen kaveri. Takaisin asiaan. Lopulta pääsin ritareista ja kohtasin Penetratorin. Biorrinin ansiosta demoni ei tuottanut ongelmia ja kaatuin yllättävän helposti. Tämän jälkeen vastassa oli Flying Blue Dragon, joka tuotti omat ongelmansa, jonka vuoksi siirryin Valley of Defilementiin hoitelemaan Leechmongerin. Noobisti jousella turvallien matkan päästä.
Valley of Defilment on varmaan peli ärsyttävin maailma, johtuen myrkkysuossa rämpimisestä. Ja muutekin suossa ei voi tehdä väistöliikkeitä. Myös 5-2 oli todella pitkä ja tuntui ettei tämä suossa rämpiminen ikinä lopu.
Suossa räpimiseen kyllästyneenä, ostin kasan nuolia ja kohtasin Flying Blue Dragonin. Väistettyä liekit, lohis kaatui helposti. Tuntuu hieman epäreilulta käyttää jousta, sillä demonit kaatuvat helposti, kun voi suojasta sniputtaa. Ehkä koita NG+'ssa sitten reilummin. Ostravan mokoma oli sitten kuollut aiemmin jossin ja Mausoleum key katosin ruumiin mukana, joten ei Old King Dorania vastaan päässy taistelamaan. Sinne jäin myös hänen armorinsa, jonka olisin halunnut.
Takaisin Valley of Defilmentiin ja muutaman yrityksen jälkeen pääsin Dirty Colossuksen luokse. Tämäkin demoni kaatu ykkösellä, kiitos luotettavan +4 Dragon Long Swordin. Maiden Astraea Odottelinkin seuraavan sumun takana ja hänetkin sitten jousellani tuhosin. Neljäs helppo Archdemon. Garl Vinland jäi angstaamaan rakkansa kuolemaan ja olisi pitänyt jättää hänet sinne tappamaan itsensä, mutta kävinkin kimppuun typeränä. Pitkän taistelun jälkeen voitin, mutta liiallisen tavaran määrän vuoksi, joudun jättämään puolet Garlin armorista sinne.. prkl. Ei auttanut kuin Garlin Black Phantomia vastaa sitten yrittämään, mutta juuri kun olin voittamassa, tekee Garl jonkun ihme liikkeen ja häviän.. ja sinnehän meni sitten Pure White Tendency. Noh, ei tässä enää paljoa jäljellä.
Pitkä sepustus tuli itse pelin kulusta, mutta ehkä se ei haittaa. Tänään kokoilemaan onneani Old King Allantia vastaan. Ensimmäinen kerta kaatui valmistautumattomuutteeni, ehkä tällä kertaa olen valmiimpi ja tiedän mitä on tiedossa. Ehkä tänään on Demon's Souls vihdoinkin läpi.
keskiviikko 27. heinäkuuta 2011
Muistinmenetys, pimeyden lasketuminen
Steamin kesäinen ale toi paljon hyviä pelejä alennukseen. Näistä yksi oli ruotsalaisen Frictional Gamesin Amnesia: The Dark Descent, jonka ostin rakkaalleni. Miten ihana lahja. >:3 Tietysti peli alennettiin 75% hintaan seuraavana, kun oli ostanut sen. Sehän on sivuseikka, mutta hyvä muistutus Murphyn laista.
Amnesia on noussut jokin asteiseen kulttimaineeseen survival-horror -pelien rintamalla. Eikä syyttä. Pelin tunnella on karmiva ja se pitää pelaajan hyppysissä. Parhaan kokemuksen pelistä saa pelaamalla pimeässä ja kuulokkeet korvilla. Itselleni riitti jo pelkkä hämäryys, kun päivän valossakin pelotti. Tähän tietysti toisen henkilön vieressä hepulointi, niin tunnelma on taattu. En ole kovikaan horror -ystävä, vaikka olenkin. Tietyt kauhun osiot jätän kyllä kokematta.
Pelissä hypätään Daniel -nimisen hepun saappaisiin, joka kärsii muistinmenetyksestä. Daniel sitten löytää itse kirjoittaman lappusen, jossa hän selittää itse ottaneensa muistinmenetysjuomaa ja tahtoo linnan omistavan paroni Alexanderin hengiltä. Sure, what every you say. Linnassa ei kuitenkaan ole kaikki kohdallaan. Punaista kudosta, outoja ääniä ja ilmavirtauksia, puhumattakaan kammottavista möröistä. Matkalla kohti Alexandria, Daniel löytää sivuja päiväkirjastaan ja muita random lappuja, joista selviää tarina taustaa pikku hiljaa. Pian selviääkin, että Danialia seuraa pelottava varjo, joka haluaa Dannyn hengiltä.. uuuh. :o Karmivia paikko linnasta kyllä löytyy. Kellareita, vankila, kidutuskammio. Blöö~
Danielia ohjataan First Personista ja jotta saadaan hieman lisämaustetta, niin tehdään Danielista kyvytön käyttämään aseita. Joten tarkoitus on puzzleilla ja pakoilla. Tämä luo aivan erilaisen pelikokemuksen, kun ei pysty puolustatumaan vaan pitääkin piiloutua möröiltä ja muilta öttiäisiltä. Vaikka pimeyttä vastaan löytyykin tuluksia ja lyhyt, niin ei näistä paljoa lohtua löydy, sillä vanha öljylyhyt imee polttoainetta nopeammin, kuin sieni märkä sieni. Ja ettei homma menisi liian helpoksi, lisätään vielä Danielin mielenterveyden ailahtelu tähän. Liian kauan pimeässä, mörön tuijottaminen tai muu pelottava tapahtuma syöksee Daniel paran mieleterveyden kohti hulluutta. Kun järki lähtee alkaa näkemään asioita...
Peli on kyllä suunniteltu nerokkaasti, vaikka jälkeen päin voi sanoa, ettei se niin paha ollut. Muisteleppas niitä pyörimisiä, vaikka kellarissa tai vankiosastolla. Kuoleminen pelissä syö vähän nautitoa, sillä siihen alkaa tottumaan ja laskee pelin vahvinta elementtiä, eli yllätystä. Mutta kaiken kaikkiaan todella kauheaa nautittavaa, hyvällä merkityksellä. Eikä tarinakaan huonoksi jätä. Kerronta, kun on tehty siten, että haluat tietää lisää mitä on tapahtunut. Myös endingejä pelissä on kolmisen kappaletta.
Itse ei ollut tarkoitus peliä pelata, mutta jotenki vain jouduin ohjaajan pallille. Hyvä näin, sillä kokemus oli mahtava.
Amnesia on noussut jokin asteiseen kulttimaineeseen survival-horror -pelien rintamalla. Eikä syyttä. Pelin tunnella on karmiva ja se pitää pelaajan hyppysissä. Parhaan kokemuksen pelistä saa pelaamalla pimeässä ja kuulokkeet korvilla. Itselleni riitti jo pelkkä hämäryys, kun päivän valossakin pelotti. Tähän tietysti toisen henkilön vieressä hepulointi, niin tunnelma on taattu. En ole kovikaan horror -ystävä, vaikka olenkin. Tietyt kauhun osiot jätän kyllä kokematta.
Pelissä hypätään Daniel -nimisen hepun saappaisiin, joka kärsii muistinmenetyksestä. Daniel sitten löytää itse kirjoittaman lappusen, jossa hän selittää itse ottaneensa muistinmenetysjuomaa ja tahtoo linnan omistavan paroni Alexanderin hengiltä. Sure, what every you say. Linnassa ei kuitenkaan ole kaikki kohdallaan. Punaista kudosta, outoja ääniä ja ilmavirtauksia, puhumattakaan kammottavista möröistä. Matkalla kohti Alexandria, Daniel löytää sivuja päiväkirjastaan ja muita random lappuja, joista selviää tarina taustaa pikku hiljaa. Pian selviääkin, että Danialia seuraa pelottava varjo, joka haluaa Dannyn hengiltä.. uuuh. :o Karmivia paikko linnasta kyllä löytyy. Kellareita, vankila, kidutuskammio. Blöö~
Danielia ohjataan First Personista ja jotta saadaan hieman lisämaustetta, niin tehdään Danielista kyvytön käyttämään aseita. Joten tarkoitus on puzzleilla ja pakoilla. Tämä luo aivan erilaisen pelikokemuksen, kun ei pysty puolustatumaan vaan pitääkin piiloutua möröiltä ja muilta öttiäisiltä. Vaikka pimeyttä vastaan löytyykin tuluksia ja lyhyt, niin ei näistä paljoa lohtua löydy, sillä vanha öljylyhyt imee polttoainetta nopeammin, kuin sieni märkä sieni. Ja ettei homma menisi liian helpoksi, lisätään vielä Danielin mielenterveyden ailahtelu tähän. Liian kauan pimeässä, mörön tuijottaminen tai muu pelottava tapahtuma syöksee Daniel paran mieleterveyden kohti hulluutta. Kun järki lähtee alkaa näkemään asioita...
Peli on kyllä suunniteltu nerokkaasti, vaikka jälkeen päin voi sanoa, ettei se niin paha ollut. Muisteleppas niitä pyörimisiä, vaikka kellarissa tai vankiosastolla. Kuoleminen pelissä syö vähän nautitoa, sillä siihen alkaa tottumaan ja laskee pelin vahvinta elementtiä, eli yllätystä. Mutta kaiken kaikkiaan todella kauheaa nautittavaa, hyvällä merkityksellä. Eikä tarinakaan huonoksi jätä. Kerronta, kun on tehty siten, että haluat tietää lisää mitä on tapahtunut. Myös endingejä pelissä on kolmisen kappaletta.
Itse ei ollut tarkoitus peliä pelata, mutta jotenki vain jouduin ohjaajan pallille. Hyvä näin, sillä kokemus oli mahtava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)