Steamin kesäinen ale toi paljon hyviä pelejä alennukseen. Näistä yksi oli ruotsalaisen Frictional Gamesin Amnesia: The Dark Descent, jonka ostin rakkaalleni. Miten ihana lahja. >:3 Tietysti peli alennettiin 75% hintaan seuraavana, kun oli ostanut sen. Sehän on sivuseikka, mutta hyvä muistutus Murphyn laista.
Amnesia on noussut jokin asteiseen kulttimaineeseen survival-horror -pelien rintamalla. Eikä syyttä. Pelin tunnella on karmiva ja se pitää pelaajan hyppysissä. Parhaan kokemuksen pelistä saa pelaamalla pimeässä ja kuulokkeet korvilla. Itselleni riitti jo pelkkä hämäryys, kun päivän valossakin pelotti. Tähän tietysti toisen henkilön vieressä hepulointi, niin tunnelma on taattu. En ole kovikaan horror -ystävä, vaikka olenkin. Tietyt kauhun osiot jätän kyllä kokematta.
Pelissä hypätään Daniel -nimisen hepun saappaisiin, joka kärsii muistinmenetyksestä. Daniel sitten löytää itse kirjoittaman lappusen, jossa hän selittää itse ottaneensa muistinmenetysjuomaa ja tahtoo linnan omistavan paroni Alexanderin hengiltä. Sure, what every you say. Linnassa ei kuitenkaan ole kaikki kohdallaan. Punaista kudosta, outoja ääniä ja ilmavirtauksia, puhumattakaan kammottavista möröistä. Matkalla kohti Alexandria, Daniel löytää sivuja päiväkirjastaan ja muita random lappuja, joista selviää tarina taustaa pikku hiljaa. Pian selviääkin, että Danialia seuraa pelottava varjo, joka haluaa Dannyn hengiltä.. uuuh. :o Karmivia paikko linnasta kyllä löytyy. Kellareita, vankila, kidutuskammio. Blöö~
Danielia ohjataan First Personista ja jotta saadaan hieman lisämaustetta, niin tehdään Danielista kyvytön käyttämään aseita. Joten tarkoitus on puzzleilla ja pakoilla. Tämä luo aivan erilaisen pelikokemuksen, kun ei pysty puolustatumaan vaan pitääkin piiloutua möröiltä ja muilta öttiäisiltä. Vaikka pimeyttä vastaan löytyykin tuluksia ja lyhyt, niin ei näistä paljoa lohtua löydy, sillä vanha öljylyhyt imee polttoainetta nopeammin, kuin sieni märkä sieni. Ja ettei homma menisi liian helpoksi, lisätään vielä Danielin mielenterveyden ailahtelu tähän. Liian kauan pimeässä, mörön tuijottaminen tai muu pelottava tapahtuma syöksee Daniel paran mieleterveyden kohti hulluutta. Kun järki lähtee alkaa näkemään asioita...
Peli on kyllä suunniteltu nerokkaasti, vaikka jälkeen päin voi sanoa, ettei se niin paha ollut. Muisteleppas niitä pyörimisiä, vaikka kellarissa tai vankiosastolla. Kuoleminen pelissä syö vähän nautitoa, sillä siihen alkaa tottumaan ja laskee pelin vahvinta elementtiä, eli yllätystä. Mutta kaiken kaikkiaan todella kauheaa nautittavaa, hyvällä merkityksellä. Eikä tarinakaan huonoksi jätä. Kerronta, kun on tehty siten, että haluat tietää lisää mitä on tapahtunut. Myös endingejä pelissä on kolmisen kappaletta.
Itse ei ollut tarkoitus peliä pelata, mutta jotenki vain jouduin ohjaajan pallille. Hyvä näin, sillä kokemus oli mahtava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti