Marvel vs Mortal Kombat

Jatketaan vielä muisteluja peleistä mitä on tullut tässä kahden kuukauden sisällä pelailtua.

Harvassa taitavat olla nuo useamman, kuin kahden pelaajan Co-op -pelit PS3'lla. Harvoissa taivat Co-opit olla muutekin, ainakin sellaiset mitä itse haluisi pelata. Näissä Co-op -ominaisuus on jokinlainen lisähöttö ja se ei liity varsinaiseen kampanjaan. Mutta kyllähän on loistavia Co-op ja split screen-pelejä, kuten Resident Evil 5, Army of Two, LittleBigPlanet, Sengoku Basara: Samurai Warriors. Haluaisin sanoa myös, että Dynasty Warriors 6: Empires / Gundam 2 ja Killzone 3, mutta näissä ongelmana on se, että kakkospelaaja on jonkin asteinen haamu ja roikkuu vain mukana. Tekken 6'n olisin halunnut kunnon Co-op -kampanjan, mutta tulikin vain 9 random tehtävää, jotka eivät oikeastaan vaikuta mihinkään. Pelillä kuitenkin olisi ollut kaksinkampanjaan hyvät edellytykset tarinankin kanssa. Tässä vain muutava esimerkki, mitä itse olen pelannut.

Hyviän useamman pelaajan "split screen" Co-opesita voisi mainita pari Castle Crashers, LittleBigPlanet, Marvel: The Ultiamte Alliance 2. Viimeisin onkin ollut nyt kovassa käytössä, kun ollaan vihdoin saatu kolmas pelaaja ja välillä vieraileva neljäskin. :D

MUA2 on action-RPG Marvel -maailmassa (No way!), jossa seikkailaan neljän hengen ryhmässä piesten pahiksia. Ryhmän voi koota 24 neljästä hahmosta ja päälle voi ostaa 6 lisähahmoa. Toki hahmot aukeavat tarinan myötä ja kolme hahmoa pitää unlockata tiettyjä relikkejä keräämällä. Mutta varmasti jokaiselle Marvel-fanille löytyy omansa, vaikka aina toivoisi vielä jollain muulla voivan pelaavan.

Tarina on perus supersankari/Marvel kauraa. Ensin piestään tietämättöminä pahiksia ja sitten ajaudutaan taas tilanteeseen missä supersankarit ovatkin pahiksia. Tuttu kuvio, ei paha tosin. Tarina voi jäädä toissijaiseksi hauskan pieksännän ansiosta ja tästä pelistä saa varmasti irti eniten kavereitten kanssa saman ruudun ääressä. Niin hauskaa se on, että tarina voi kadota sen alle.

Pelattavuus on aika simppeliä, ei mitään liian monimutkaista. Kaikilla hahmoilla on peruslyönnit ja sitten neljä omaa erikoishyökkäystä, näitä voi kehitellä tietyillä pisteillä. Hahmoille voidaan kehittää myös eri kykyjä, on se sitten itseparannusta, kestävyyttää, stamina recoveryä, extra damagea. Ryhmää voidaan boostia kolmella ryhmä boosterilla, jotka voivat olla esim. yhden fuusiotähden lisäys, damage resistancea, damage boostia. You name it! Myös samasta sarjasta tai muuten vaan toisilleen tutuksi tulleet hahmot saavat erillaisen Team bonuksen, joka antaa taas lisää avuja taisteluun. Omien erikoishyökkäysten lisäksi, kaksi hahmoa voivat tehdä fuusiohyökkäyksen, jossa yleensä kokonainen vihollislauma saa turpaansa.

Pelissä on myös Marvel-triviaa ja harjoitushuone, jossa voi kokeilla erilaisia challengeja tai pelata uudesta läpäistyjä kenttiä. Lisämausteena voi hahmoille kerätä toisen costumen, joka valitettavasti onnistuu vain accountin omistajan toimesta. Pieniä kankeuksia tästäkin löytyy, mutta nämä ovat helposti anteeksi annettavissa. Kerrassaan loistava Co-op ja tälle odotan jatkoa, että jossain vaiheessa tulisi MUA3. Ehkä joskus tuleekin. :3

MORTAL KOMBAT!

Vihdoinkin antoi hinnat myötä ja sain hommattua itselleni kopion tästä mainiosta sarjasta. MK Trilogyn jälkeen ei sitten ole tullut Kombattia, joka olisi innostanut vanhaan fania. Mutta kun sitten jossain vaiheessa ilmoitettiin, että PS3 on saamassa uuden MK'n ja vielä uhosivat, että paluu juurille olisi tavoitteena, niin mielenkiintoni heräsi heti. Demoa kokeiltuani oli myytä. Tämä on sitä Mortal Kombatia mitä minä muistelen lämmöllä ja josta pidin niin kovasti.

Kun vihdoin otin itsestäni niskasta kiinni ja ostin pelin, huomasin miten paljon kaikkea tämä sisältää. Ei pelkästään, että peli on upea ilmestys ja nostalgia-arvo korkealla, niin vielä kunnon Story Mode ja muita kaljuuksia! Hooah! Peliin on ympätty myös mukava Tag-ominaisuus, jota voi sitten rakkaan kanssa pelailla. Enää ei tarvitse tyytyä versukseen vaan voi piestä yhdessä vastustajia. Lisäsälää pystyy unlockaamaan kryptasta MK-rahalla ja hermoja koitella Challenge Towerissa. Myös jotain "Test Your Anything" -juttuja löytynee ja kasapäin konseptitaidetta. Tämä kaikki vaan on jotekin todella rikasta ja mielenkiintoista.

Tarina menee siten, että se seuraa kolmea ensimmäistä MK-tarinaa vaihtoehtoisessa mielessä ja mielestäni hyvin toteutettu. Itse tykkäsin. Arcadessa sitten vielä kaikilla hahmoilla on oma ending, joka sekin tuo mielenkiintoa tuohon Arcadeen. Peli tarjoaa 28 hahmoa (Kratos PS3'lla extrana, mwhaha) ja muutaman ostettavan lisähahmon, esim Freddy Kruger, w00t! Hahmojen liikkeet ovat melkein samoja kuin ennen, joten tähän on helppo päästä takasin. Muutekin MK'n liikkeet ovat mielestäni yksikertaisempia, kuin muissa beat'em upeissa. Tietysti se mikä tekee MK'sta niin speciaalin ovat paitsi mielenkiintoiset hahmot, niin Fatalityt. Muutekin peli on ottanut suuntasa goremmaksi, jos siitä enää saa edes. :D Tämän huomaa hahmojen damagemallinuksessa sekä kivuliaan näköisitä X-Ray -liikkeistä.

Pelattavuus on mielestäni hyvä, vaikka hieman kaipaisi hiomista. Ehkä voi olla, että nykyään täytyy kaikki olla hektistä ja pirun nopeaa, joten tämä voi olla syy miksi MK tuntuu hieman kankealta. Tähän tottuu kyllä. Vaikeustasoa on nostettu tai sitten allekirjoittanut ei vaan osaa enää pelata kunnolla, mutta helisemässä ollaan jo normaalilla vaikaustasolla. Muutekin CPU on melkoinen cheat, mutta suurimmat huijarit ovat Onlinessa. Challenge Towerin handicapit ovat hyvin toteutettu, vaikka välillä tuntuu, että ovat kyllä liiaksi. Hyppypotku, eiköhän sillä niistä selviä, jos se vain on mahdollista. Kryptasta on kiva "ostella" tavaraa (alternative costumeja, erilaisia taistelumode esim. headless, fatalityja) ja paljon sitä onkin, vaikka olisin karsinut konseptitaiteen puolella. Hienoja ne ovat, en sitä sano, mutta kun ovat siellä jossain kuusessa vaan syynittävänä, niin onhan se vähän turhaa..?

Onlinessa on nämä perus Arcade ja Tag -vaihtoehdot. Sitten on myös olemassa King of the Hill -mode, jossa yksi tyyppi pieksää aina seuraavan vastustajan, kunnes tippuu, niin kuin kukkulan kuningas (duh). Tässä pelaajat katselevat vieressä ja antavat sitten arvosanan voittajalle nollasta kymppiin. Hauska idea. Onlinea vaivaa vain samat ongelmat kuin muissakin peleissä. Spammerit ja tyypit, jotka osaavat pelata. :D

Mortal Kombat on kyllä ehdottamasti yksi parhaista tappelupeleistä PS3'lla ja jättää taakseen kyllä suuriakin nimiä, Street Fighter IV, BlazBlue, näin alkuun ainakin. Kannattaa tutustua mikäli tappelupelit ovat lähellä sydäntä, et tule pettymään.

No niin eiköhän tämä riitä taas.. FINISH HIM!

Muisteluita elo-syyskuulta

Jep, taas on päivitys venähtänyt, vaikka kuinka oli tarkoitus tiheemmin päivitellä. Noh, menee tämäkin taas muistelun puolelle.

Demon's Souls siis tuli päihitettyä ja muutaman kymmenen tuntia tähän menikin sitten. Viimeinen vastustajani oli Old King Allant ja kovan vastuksen antoikin. Muutama yritys meni, kunnes sorruin cheap-tacticsiin ja pehmitin kingin juoskarilla oviaukolta. Lopputaistelu olikin meikäläisen hengissä selviämistä ja väliin aina pari huitaisua miekalla. Lopulta kingi kaatui ja sain nauttia tämäkin peli päättämisestä. Loppuvastus olikin sitten melko harmiton. Valitsin hyvän lopun, jossa kaikki palautuu normaaliksi ja maailma pelastuu. En kerro enempää, pelatkaa itse. :D

Demon's Souls jatkuisi edelleen NG+'n muodossa. Ehkä sitten, kun ei ole taas muuta tekemistä ja Dark Souls on pelattu läpi. :3

Tulipa myös toinen peli pelattua läpi tuossa syyskuun aikana. The Sabouteur.

Tämä ehkä yksi aliarvostetuimmista peleistä mitä tällä alustalta löytyy. The Sabouter on todella viihdyttävä toisen maailman sodan aikaan sijoittuva hiekkalaatikkopeli. Pää- ja pelihahmona toimii irkku-mekaanikko Sean Devlin, joka seikkailee Pariisin kaduilla ja sen ympäristössä. Sean on hieman äkkipikainen ja ajautuu kilpa-autokisojen jälkeen väärän miehen tontille. Tästä alkaakin sitten loputon koston kierre ja samalla, kun olisi tarkoitus etsiä ilkeä Natsiukko, niin toiset tahot käyttävätä Seanin kykyjä melko näppärästi hyväksi.   Tarkoituksena on hoidella likaisimmat työt eri tahoille, Resistancesta sumuisten saarien Salaiselle Palvelulle.

Samalla kadut ja katot ovat täynnä Natsien propagandatorneja, tankkeja, IT-tykkejä, kenraaleita ja muita mukavia kohteita, joita pystyy ja tulee sabotoida. Kaiken kaikkiaan näitä "freeplay eventettejä" on pelissä noin 1300 kappaletta pitkin hiekkalaatikkoa ja niistä tulee tuhota 99% mikäli halajaa platina-trophyä tästä pelistä. Ja tietysti näistä saa kontrabandia, joka toimii valuuttana pelissä, jolla taas pystyy ostamaan kaikkea kivaa (=aseita), vaikka pimeästä marketista.

Pelimekaniikka toimi ainakin itseni kohdalla loistavasti, vaikka välillä ihmetytti pienet seikat. Lähinnä esim. kukaan ei epäilly kun irkku-ukko hiippailee jossain sotilasaluella, asentelee pommeja ja juoksee lujaa paikalta. Sitten taas toisessa tilanteessa salaman nopeasti natsit tietävät kuka on syyllinen ja ketä pitää etsiä, vaikkei irkusta ole mitään vilausta näkynyt vähään aikaan. Tässä pelissä on mahdollisuus hoitaa asiat kahdella tavalla. Joko hiipien tai guns blazing. Yleensä tämä on sekoitus molempia, sillä nopeasti tuo hiiviskely epäonnistuu ja se muuttaa muotoaan tuohon "guns blazing" -osiioon. :D Mutta loistavaa silti.

Itse tarina mielenkiintoinen ja muutekin pelaaminen on mielekästä, paitsi nuo freeplay eventit alkavat maistumaan pakkopullalta. Toki, niitä ei ole pakko tuhota, mutta halusin pelin hoitaa pakettiin yhdellä peluukerralla. Visuaalinen ilme pelissä mielytti suuresti. Pelissä maailma on tummansävyinen, jossa ainoa väriä antaa natsien punaiset liput ja merkit sekä resistancen siniset asusteet ja seinägraffitit. Pelin edetessä ja sabotoidessa pystytään vapauttaamaan näitä aluita, jolloin värit palaavat maailmaan. Todella upeaa.

Vaikka pelattavuus ei ehkä nouse aivan GTA IV tasolle, niin kauaksi ei jäädä ja en usko, että The Sabotuer jättäisi ketään kylmäksi. Todellakin pelaamisen arovinen peli ja pelattavaa riittää. Pelin läpipeluuseen meni sellainen 40 tuntia, toki tässä ajassa ehtii tekemään kaiken.

Demon's Souls lähenee loppuaan

Käsittämätöntä kuinka tuli pelin pelaaminen lopetettua joskus reilu vuosi sitten. Todella nautittavaa pelattavaa ollut, kun vaihtoi hieman lähestymistapaa pelille. Viimeistään siinä vaiheessa, kun vaihto punasilmäiset ritarit sinisilmäisiin luurankoihin, eli vaihdoin maailmaa. Nyt ollaan jo siinä tilanteessa pari viikon pelaamisen jälkeen, että vastassa on enää viimeinen Archdemon Old King Allant ja loppuvastus (riippuen lopusta, jonka haluan good/bad).

Viimeksi kun kirjottelin, olin kovaa vauhtia farmaamassa upgrate materiaalia aseisiin, jotta niistä saataisiin parempia. Tämä vei suurimman osan ajasta tässä parin viikon aikana. Sitten kun aloin saamaan tarpeeksi Stonefang Tunnelista, niin siirryin kohtaamaan Demoneita.

Old Hero kaatui helposti, tosin halpamaisesti. Ampua jousella sokeaa sankaria piilosta, mutta minkäs teet. Kuten Dragon God, Storm King ei tuottanut ongelmia ja kallion reunalta löytyi Stormruler -miekka, joka halkoo taivasta. Nice indeed. Sielujen farmaus ei voisi olla enää helpompaa. Maneaterit (Jep, näitä piruja oli kaksi) olivat hieman kovempi pala, mutta ei mahdottomia. Old Monkin luona oli innokaita Black Phantomeita, jotka eivät halunneet päästää minua helpolla. Kuitekin barbaarista ei ollut vastusta ritarilleni ja tämäkin Archdemon kaatui helposti.

Tässä välissä sitten palattiin takasin kivien farmaukseen ja turhannuinkin ritarini drop rateen, kun viimeinen chuck of Dragonstonea ei tuntunut tippuvan millään. (Lopulta tippui, pari päivää sitten, mutta sitä ennen vähän lisää demonien tappoa.) Ensi kierroksella farmaukset offlinessa!

Sitten tuli hetki jolloin kohtasin vuoden takaisen esteeni. Kolme punasilmäistä ritaria ja Penetrator. Ihan ekalla en ritaraista selvinnyt, vaikka Soul Levelini oli noussut ja aseet parentuneet. Kävin muuten hoitelemassa Yurtin. Törkeästi vaan miekalla selkää, mutta minkäs teet. Vaarallinen kaveri. Takaisin asiaan. Lopulta pääsin ritareista ja kohtasin Penetratorin. Biorrinin ansiosta demoni ei tuottanut ongelmia ja kaatuin yllättävän helposti. Tämän jälkeen vastassa oli Flying Blue Dragon, joka tuotti omat ongelmansa, jonka vuoksi siirryin Valley of Defilementiin hoitelemaan Leechmongerin. Noobisti jousella turvallien matkan päästä.

Valley of Defilment on varmaan peli ärsyttävin maailma, johtuen myrkkysuossa rämpimisestä. Ja muutekin suossa ei voi tehdä väistöliikkeitä. Myös 5-2 oli todella pitkä ja tuntui ettei tämä suossa rämpiminen ikinä lopu.

Suossa räpimiseen kyllästyneenä, ostin kasan nuolia ja kohtasin Flying Blue Dragonin. Väistettyä liekit, lohis kaatui helposti. Tuntuu hieman epäreilulta käyttää jousta, sillä demonit kaatuvat helposti, kun voi suojasta sniputtaa. Ehkä koita NG+'ssa sitten reilummin. Ostravan mokoma oli sitten kuollut aiemmin jossin ja Mausoleum key katosin ruumiin mukana, joten ei Old King Dorania vastaan päässy taistelamaan. Sinne jäin myös hänen armorinsa, jonka olisin halunnut.

Takaisin Valley of Defilmentiin ja muutaman yrityksen jälkeen pääsin Dirty Colossuksen luokse. Tämäkin demoni kaatu ykkösellä, kiitos luotettavan +4 Dragon Long Swordin. Maiden Astraea Odottelinkin seuraavan sumun takana ja hänetkin sitten jousellani tuhosin. Neljäs helppo Archdemon. Garl Vinland jäi angstaamaan rakkansa kuolemaan ja olisi pitänyt jättää hänet sinne tappamaan itsensä, mutta kävinkin kimppuun typeränä. Pitkän taistelun jälkeen voitin, mutta liiallisen tavaran määrän vuoksi, joudun jättämään puolet Garlin armorista sinne.. prkl. Ei auttanut kuin Garlin Black Phantomia vastaa sitten yrittämään, mutta juuri kun olin voittamassa, tekee Garl jonkun ihme liikkeen ja häviän.. ja sinnehän meni sitten Pure White Tendency. Noh, ei tässä enää paljoa jäljellä.


Pitkä sepustus tuli itse pelin kulusta, mutta ehkä se ei haittaa. Tänään kokoilemaan onneani Old King Allantia vastaan. Ensimmäinen kerta kaatui valmistautumattomuutteeni, ehkä tällä kertaa olen valmiimpi ja tiedän mitä on tiedossa. Ehkä tänään on Demon's Souls vihdoinkin läpi.

Unfinished business in Boletaria

Pitkä tauon jälkeen takaisin Demon's Soulsin maailmaan ja koettelemaan hermoja. Tosin tilanne on ollut aivan eri ja kuoleminen ei ole enää niin yleistä, kuin aiemmin. Silti se on yleistä, mutta sehän nyt kuuluu peliin. Innostus peliin tuli taas, kun Amnesia: The Dark Descentia on tullut tuben kautta seurattua ja hieman itsekin pelattua. Myös Dark Souls kolkuttelee ovella, vaikkei ollut tarkoitus tuota hommat, niin uudelleen syttyneen Demon's Souls -palo on saanut kiinnostuksen nousemaan myös Dark Soulsia kohtaan.

Vaikka ennakotilasin Demon's Soulsin Deluxe Editionin (NTSC) ensimmäisten joukossa, niin silti sen pelaaminen on jäänyt vain vaivaiseen 35 tuntiin. Peliin ei päässyt alun huuman jälkeen uppotumaan kunnolla ja jäänyt näin ollen muiden pelien jalkoihin. Myös jatkuva evottaminen pelissä alkoi tympimään. Nyt kuitenkin takasin Boletariassa ja kovaa vauhtia pelastamassa kuningaskuntaa.

Demon's Soulsin on siis fantasia-aiheinen toimintaroolipeli yksinoikeudella PS3'lle.

Kaikki lähtee siitä, kun kuvitteellista Boletarian kunningaskuntaa hallitseva ikääntyvä kuningas Allant XII anhneuspäissään alkoi kikkailemaan sieluilla ja sai siten kuningaskuntansa loistamaan ennennäkemättöllä tavalla. Noh, tietysti homma valahti käsille jä musta sumu peitti kuningaskunnan ja sulki sen muusta maailmasta. Sotureita lähti sitten sumuun seikkailemaan, mutteivat koskaan palanneet. Kunnes Twin Fangsin kuninkaalinen Vallarfax pääsi vapaaksi sumusta ja kertoi Boletarian vitsauksesta muulle maailmalle. Tällä sielukikkailulla kuningas Allant oli herättänyt "the Old One"nin, suuren demonin, joka koisi Nexuksen alla. Old One sitten puski mustaa sumua, joka sitten vapautti lisää demoneita, jotka herkuttelivat ihmiset sieluilla ja ilman sieluja eloonjääneet ihmiset tulivat hulluiksi. Ilman vastarintaa sumu leviäisi hitaasti yli Boletarian rajojen. Herkullista

Moni urhea soturi yritti läpäistä sumun ja pelastaa Boletarian, kun taas toiset yrittivät käyttää tilaisuuden hyväkseen ja valjastaa itselleen demonien sieluja. Joka tapauksessa moni katosi sumuun eikä koskaan palannut. Tähän samaa tilanteeseen laitetaan pelaaja, joka yrittää pelastaa Boletarian tältä syövältä. Pian kuitekin pelajalle tulee noutaja ja joutuu hän sielumuodossa Nexukseen. Nexuksessa hengailee sitten kaikenlaista väkeä, kuten Maiden in Black, mysteerinen ja sokea naikkonen. Hän antaa pelaajalle tehtäväkseen matkustaa pitkin Boletariaa ja keräämään demonien sieluja, jotta pelaaja olisi tarpeeksi vahva vapauttamaan vanhan kuninkaan ja korruptoituneen Boletarian kunningaskunnan the Old Onenin vallasta.

Hieno pohjustus loisvalle pelille. Hahmoluokkia pelissä on monia: Soldier, Knight, Hunter, Priest, Magician, Wanderer, Barbarian, Thief, Temple Knight ja Royalty. Näistä sitten voi luoda itselleen hahmo ja muokata sen omanlaisekseen. Itse valitsin Knight -classin. Visuaalinen ilme pelille on synkkä ja se sopii loistavasti. Muutenkin pelaaminen on mukavaa, vaikka kuolema odottaa joka nurkan takana.

Olen pelannut peliä ilman suurempia walkthrough'n seurasta. Mitä nyt Deluxe Edition tulleen guiden mukaan katsonut vähän mihin kannattaa mennä ja onko jotain mitä pitää varoa tappamasta tai muuta vastaavaa. Sen verran olen pelilä pelannut, että olen päihittänyt demoneista seuraava: Phalax, Tower Knight, Armor Spider, Flamerlurker (joka tähän mennessä vaikein major demoneista), Dragon God, Fool's Idol ja eilen Adjudicator. Viimeisin oli kyllä älyttömän helppo.

Seuraavaksi olisi tarkoitus kohdata, joko Maneater tai Old Hero. Ennen sitä kuitekin ajattelin hoitaa päiviltä Yurt the Silent Chiefin, sillä hänen Gloom armor kiinnostaisi. Eka kierros on haparointia ja varmaan seuraava kierros kannattaa pelata by the book. Mutta näin on hyvä, sillä pääsee tutustumaan peliin ja tulee asioita tehty melkein aivan itse. Myös Spider- ja Dragonstonejen metsästys jatkuu. Sääli vaan, että vielä aikaa ihan pirusti, sillä knightillani on luck aika alhaalla. Näitä kiviä olisi tarkoitus käyttää Dragon Long Sword +3 -> +5 ja Sticky Compound Long Bow +3 -> +5. Tämä pitäisi päivittää mahdollismman pian, koska tällä hetkellä underpowered.

Katsotaan mitä tulee, toivon kuitekin että jaksaisin pysyä kiinnostuneen, ainakin siihen saakka, että pääsisi ensimmäisen kierroksen läpi. Tilanne tarkistusta taas myöhemmin.

Kartoittamaton jo kolmannen kerran (BETA!)

Kauan odotetun Kolmannen Uncharted -pelin Multiplayer BETA tuli toissapäivänä saataville PSN plussalaisille ja InFamous 2 ostajille. PSN -hyökkäyksen jälkeisten sotakorvausten ansiosta kuitekin lähes jokaisella PS3 -pelaajalla on tähän mahdollisuus, pois lukien tietysti henkilöt, jotka ovat ostaneet PS3'n vasta PSN -katastrofin jälkeen eivät ole ostaneet itselleen plussajäsenyyttä. Te moukat! Kuitekin, Beta on saatavilla ja se on Uncharted -fanin pakkolataus tai sitten ei.

Uncharted 2 toi ensikertaa moninpelimahdollisuuden Uncharted -sarjaan. Tuota Beta tuli hakattua aina sen päättymiseen saakka, koska se oli hauskaa ja todella koukuttavaa. Niin hauskaa, että itse täysiversion moninpeli ei ollut läheskään enää niin hauskaa, valitettavasti. Mutta silti erittäin onnistunut tuo MP oli ja on varmasti edelleenkin. Kakkosen betassa oli se uutuuden viehätys ja kaikki vaan tuntui kolahtavan paikalleen. Samaa ei välttämättä voi sanoa kolmosen betasta.. valitettavasti.

Se missä kakkonen onnistui, kolmonen tekee saman, paitsi kompuroiden. Oikein, kyseessä on vasta beta, joten kaikki on vielä korjattavissa. Kolmosen MP tuo uusia ominaisuuksia ja karsii jotain vanhasta. Mielestäni ehkä vähän turhille asioille on annettu enemmän tilaa, kuin sellaisialle jotka ehkä ansaitisivat enemmän huomiota. Voi toki olla, että asiat selkenee paremmin kuin pelaa ja tutustuu enemmän. Nämä kokemukset ovatkin vasta yhden illan pelaamisen perusteella, joten voi olla että asiat tulevat muuttumaan.

Uusia ominaisuuksia tähän voisi lajitella (mitä nyt muistan)

-Hahmo ja Emblem -editor
-Ingame boosters
-Vakioaseistus
-Kickback boosterit
-Harcore ja Free for All -pelimoodit

Vertaus kohteena betalle on tietysti edellinen MP. Paljonhan tuo ei ole perusraameilta muuttunut, mutta sitten ollaan tuotu jotain uusia herkkuja mukaan ja karsittu jotain vanhasta. Esim. Aseita en tahtonut kentästä löytää, joten eivät ole enää niin esillä. Panoksia ei tarvitse enää erikseen kerätä vaan ne noukitaan automaattisesti. Ohjaus tuntuu jotenkin kankelta kakkoseen verrattuna. Aloitus-AK tuntuu todella tehottamalta. Mukana uutena on buddy -system, jossa voi esim. spawnia kaveriin, kerätä yhdessä aareteita ja tehdä jonkinmoisen "brofistin" -tapettua vihollisen yhdessä.

Partysysteemi hieman falskaa, sillä jo ensimmäisen pelin jälkeen jouduttiin eri puolille ja saman serverin aikana ei päästy enää samalle puolelle. Todella huono juttu, mutta tämä taisi olla jo kakkosessa. Voisivat kuitekin korjata tuon. Kaksi mappia ja vajaat pelimoodit on vähän harmillista myös. Onneksi sentään saadaan pariksi päivää toisia modeja, niin päästään testaamaan vanhaa kunnon Plunderia. Myös uusi mappi tulee pelattavaksi hetkeksi. Pelissä näyttää olevan mukana myös split screen co-op, joka on aina hyvä asia! Tämä täytyy testata.

Varmasti paljon kaikkea muuta tuossa on tullut lisää ja lähetenyt, mutta nämä on nyt ne asiat jotka tulivat päälimäisenä mieleen. Kaiken kaikkiaan Uncharted 3'n beta ei ole huono, vaikka jääkin ainakin omasta mielestäni kakkosen jalkoihin. Varmaan tuohon johtuu monikia asia. Jatketaan vain siellä betailua ja opitaan kujeet ja metkut. Kyllä eilen hauskaa oli!

Muistakaa beta päättyy 14. heinäkuuta.

Hail to the King, baby!

Vuosi 1997 ja tiedot uudesta Duke Nukemista sai tyypit kastelemaan housunsa. Peli josta odotettiin silloin eeppisintä ikinä, jouduttiin loppujen lopuksi odottelemaan sitten 14 vuotta. Usko monilla meni jo muutaman vuoden jälkeen ja Duke Nukem Foreveristä tuli lentävä vitsi. Murusia ja tietoja pelistä tiputeltiin aika ajoin, mutta vuoden 2009 toukokuussa alettiin heittämään viimeisiä toivon rippeitä pelin valmistumisesta, kun 3D Realms ilmoitti irtisanoneensa koko Duke -kehitystiimin TakeTwo kiristyksestä johtuen. Kesäkuun vakuuttelut Duken kehityksen jatkumisesta antoi kuitekin uutta toivoa ja vuonna 2010 Gearbox Software ilmoitti jatkavansa Duken kehitystä ja jo tammikuussa 2011 saatin julkaisupäivää ilmoille. Joka myöhemmin sitten taas siirtyi, mutta se nyt oli pieni seikka 14 vuoden odotuksessa. Pitkä odottelu kuitekin vaati veronsa ja suurin osa oli jo lytännyt koko pelin.

Helvetti on siis jäätynyt ja kaikki on mahdollista, sen DNF on osoittanut ja hyvä niin.

Kaiken järjen mukaan tätä peliä olisi pitänyt pelata PC'llä, mutta koska PS3 on vallanut itselleen paikan omassa elämässäni, niin PS3'lle tämäkin tuli hommattua. Jännitys oli kova, sillä pitkän odotuksen jälkeen pääsisi taas mättämään tuttuja alieneita turpaan. Koko pelihän on vanhentunutta tekniikkaa, mutta kuka välittää. Ei tämä mikään CODin tappaja ole. Itseäni huvittaa, kun koko homma on vedetty ihan överiksi ja Duke heitteleen kommenetteja vähän väliä. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa ja pelattavuus on mielyttävää. Hauskoja kikkuloita on siellä täällä ja jostain syystä Dukella on tarve räplätä vesihanoja..

Suurimalta osin peli toimii, ei nyt mikään ihmeellinen kokemus, mutta varmasti surkeampiakin tapauksia löytyy. Moitittavaa kyllä löytyy, lähinnä pelin lineaarisuudessa sekä kahden aseen kanto-optiossa, joka selvästikin viittaa nykyiseen FPS -ilmiöön. Myöskään health packei ei tarvita, sillä Duke hiilii itseään suojassa, kun on nykyään tapana. Toki kyse on EGO'sta, joka kärsii, niin jotekin ymmärrän, että egon korjaaminen health packilla olisi nyt vaan typerää. Pelissä on kuitekin vähän sitä samaa vanhaa fiilistä, aseiden ja vihujen muodossa.

-Rasittavimpia asioita pelissä ovat ihme tarve jatkuvalle tasonloikalle. Voin sanoa tähän vai, että FPS'ssä platformihyppely ei vaan toimi, uskokaa jo!

-Asearsenaali, miksi vain kahta asetta voi kantaa? Hemmetti, survival horror -peleissäkin jätkillä on enemmän aseita. Voisivat korjata tämän jollain päivityksellä, niin nostaisi paljon pelinautintoa.

-Vaikka peli onkin putki, niin silti tuntuu, että olen koko ajan jumissa. Jostain syystä oli hauskaa, kun saavutaan uudelle alueelle, niin jatketaankin matkaa kääntymällä ympäri ja palaamalla takaisin sinne suuntaan mistä oltiin tulossa.

-Latausajat ovat tappavat.. x_x

-Minipelit ovat hauskoja, mutta toisaalta rasittavia padilla. Pinballin "Balls of Steel" -trophy tuntuu todella mahdottomalta, kun pallo kusee suoraa läpi joka kerta. :D

-Peli tuntuu kyllä toistavan itseään aika nopeasti..

DNF on parempi peli mitä odotin, oikeastaan en jaksanu odottaa mitään ja se palkitsi. Mielestäni turhan kovaa kritiikkiä peli on saanut, mutta mielipide kaikilla ja suurin osa ei tykkää. En välttämättä suosittelisi tätä peliä herkkähipiäisille vaan rennoille reiskoille. Ei mikään mestariteos, mutta ei mikään huonokaan tekele.