Reilu viikko sitten julkaistu L.A. Noire on ollut kovassa käytössä, vaikken itse olekkaan paljon peliä pelannut. Olen toiminut lähinnä seuraajana vierestä tutkinut peliä apukuskin penkiltä. RockStar toi jälleen uuden hiekkalaatikkopelin pelaajien iloksi. Team Bondi on kehityksen takana ja jälkin on ainakin omasta mielestäni hienoa. Hetken sitä on kaivannutkin peliä, jossa ratkottaisiin rikoksia tähän tyyliin.
Peli sijoittuu vuoden 1947 Los Angelsiin jossa loisto, maine ja rikkaus kukoistaa. Tietysti näillä asiolla on sitten kääntöpuolensa eli rikollisuus, paheet ja korruptio myös kukoistaa. Mutta ei hätää, sillä tähän tarjoaa pelaaja lääkkeen nimeltä Cole Phelps, L.A.P.D.n oikeamielinen konstaapeli, joka haluaa tehdä maailmasta paremman paikan elää. Virkaintoinen Phelps laittaakin nopeasti kapuloita rikollisten rattaisiin ja nousee muutaman rikoksen jälkeen etsivän hommiin. Phelps on kunnon kyttä, joka toimii heikkojen ja oikeuden puolustajana. Joillekin erittäin rasittava hahmo, sillä tyypillä on pipo todella kireällä, kun on kyse oikeudesta.
Pelissä sekoitetaan mukavasti rikospaikkatutkintaan, kuulusteluja, autolla kruisailua sekä takaa-ajoa ja tietenkin vähän ammuskelua. Toisin kuin GTA'ssa, toimitaan L.A. Noiressa lain puolella, joten yltiöpäiseen lahtaamiseen ja muuhun pelleilyyn ei ole varaa, eikä mielestäni tarvettakaan. Päätarinan lisäksi voi selvitellä pienempiä katurikoksia, jotka suurimilta osin on päätynyt rikollisten eliminoimiseen. Myös tiettyjä autojan on piiloteltu pitkin kaupunkia, joita voi käydä "pöllimässä" itselleen.
Tarinan kerronta on mukaansa tempaavaa ja harvemmin on jäänyt peli jumittamaan paikalleen. Vaikka toki rikokset muistuttavat toinen toistaan, niin silti tarina pitää hyvin pelaajan kiinni pelissä. Jokaisen rikoksen jälkeen tulee flashback Phelpsin seikkailusta toisessa maailman sodassa. Tässäkin tapauksessa Phelps on hyvis eikä välttämättä niin rasittavalla tavalla. Peli on kaunista katseltavaa ja hahmot todella hienosti animoituja. Pelattavuus on sulavaa ja eikä siinä ole paljoa moitittavaa. Peli antaakin paljon apuja vihjemusiikin ja muiden avujen avulla, ihan hyväkin. Täydellinen peli L.A. Noire ei tietenkään ole, mutta ainakin pelaamisen arvoinen kokemus. Vaihtelua ainakin omalle pelikentälle, jossa yleensä ongelmat on ratkottu voimakeinoin tai angstilla.
maanantai 30. toukokuuta 2011
keskiviikko 25. toukokuuta 2011
Takaisin Taistelukentälle!
PlayStation Networkin paluu salli jälleen mahdollisuuden nettikaihinoihin tuhansille ja taas tuhansille taistelukentille. Itsekin piti sitten pitkän tauon jälkeen palata jälleen Bad Company 2'n taistelukentille. Meno ei ollut muuttunut sitten yhtään, ihan kuin PSN ei olisi ollut alhaalla lainkaan. Ja mihin se muuttuisikaan? Ainakaan lagia ei tuntunut olevan yhtään. Vaikka kahden sotilaan Squad joutuikin suurimilta osin pitämään linjoja kasassa, sammuttelemalla tulipaloja ja huutamaan pää punaisena mikkiin perkeleitä, niin silti tuntui hyvältä palata takaisin fieldille. Ennen kuin PSN palasi linjoille, ehdin aloittaa toisen jo hyllyllä laittoman kauan pölyttyneenä löytyvän toisenlaisen taistelukentän, kuvitteellisen Europan taistelukentän.
Kyseessä on siis loistava tactical RPG, Valkyria Chronicles.
Vuosi 1935, kaksi suurvaltaa ja arvokas monikäyttöinen mineraali Ragnite. Tästä saadaan alkukohta pelille. Molempien suurvaltojen ekonomia on riippuvainen tästä arvokkaasta mineraalista, joka alkaa olla vähissä, joten sota alkaa olemaan väistämätön. Toinen suurvalloista, The Autocratic East Europan Imperial Alliance (pahikset?) iskeekin aseylivoimalla Atlantic Federationin kimppuun ja pakkottaa tämän puolustuskannalle. Tästä rohkaistuneena keisarin liitouma päättääkin hyökätä puolueettomaan Gallian ruhtinaskuntaan ottaakseen haltuunsa heidän rikkaat Ragnite varastot. Samalla sankarimme Welkin Gunther, Gallian kansallisankari kenraali Belgen Guntherin poika saapuu kotikyläänsä ja pian onkin sitten sankarin pojalla kädet täynnä töitä, kun keisarillisen liittouman miehet hyökkäävät kylään. Vastarinta taistelee hyvin vastaan, kunnes keisarilliset joukot ottavat kovemmat aseet käyttöön ja tuovat paikalle tankin. Onneksi Welkinin isäukko oli jättänyt latoonsa edellisestä sodasta prototyyppi-tankin, jonka avulla Welkin ja toverit pelastavat kylän ja onnistuivat pakenemaan Gallian pääkaupunkiin, Randgriziin. Siellä veijarit liittyvät nostoväkeen ja Welkin saa tankkinsa kanssa komennukseen seitsemännen joukkueen.
Astelema on todella herkulinen ja kaunista katseltavaa, vaikka peli onkin jo muutaman vanha. Tarina on mielenkiintoinen ja sen kerronta mielyttävää. Tarinaa seurataan kirjassa olevien episodejen mukaan. Suurin osa episodeista on animaatiota, osasta siirrytään taistelukentälle. Pelaaminen taktista ropetusta, josta itselleni tuli mieleen Nintendon Fire Emblem -sarjat. Taistelut ovat osaksi realiaikaista*, mutta pääasiassa vuoropohjaisia. HQ'ssa voidaan värävät kasa miehiä/naisia komennukseen ja kaikilla omat boostinsa ja downsidensä. HQ'ssa pystytään myös parantelemaan aseita sekä kehittää miehistöä koulutuksella.
Peli itse on aika reilu eikä ainakaan vielä hirveitä epäreiluuksia ole tullut. Omat virheet taktikoinnissa kyllä saa hieman harmittamaan, mutta onhan pelissä mahdollisuus tallentaa missä kohtaa vain. Hosuminen ei auta, sillä peli kuitekin tarjoaa mahdollisuuden miettiä rauhassa ratkaisuja. Jos esim. Fire Emblemit maistuvat edes hiukan, niin suosittelen lämpimästi Valkyria Chroniclesia. Peli on varmasti yksi parhaista mitä PS3'llä on tarjota. :3
*Liikkuessa viholliset ampuvat reaaliajassa, kunnes pelaaja valitsee hyökkäys -toiminnan
Kyseessä on siis loistava tactical RPG, Valkyria Chronicles.
Vuosi 1935, kaksi suurvaltaa ja arvokas monikäyttöinen mineraali Ragnite. Tästä saadaan alkukohta pelille. Molempien suurvaltojen ekonomia on riippuvainen tästä arvokkaasta mineraalista, joka alkaa olla vähissä, joten sota alkaa olemaan väistämätön. Toinen suurvalloista, The Autocratic East Europan Imperial Alliance (pahikset?) iskeekin aseylivoimalla Atlantic Federationin kimppuun ja pakkottaa tämän puolustuskannalle. Tästä rohkaistuneena keisarin liitouma päättääkin hyökätä puolueettomaan Gallian ruhtinaskuntaan ottaakseen haltuunsa heidän rikkaat Ragnite varastot. Samalla sankarimme Welkin Gunther, Gallian kansallisankari kenraali Belgen Guntherin poika saapuu kotikyläänsä ja pian onkin sitten sankarin pojalla kädet täynnä töitä, kun keisarillisen liittouman miehet hyökkäävät kylään. Vastarinta taistelee hyvin vastaan, kunnes keisarilliset joukot ottavat kovemmat aseet käyttöön ja tuovat paikalle tankin. Onneksi Welkinin isäukko oli jättänyt latoonsa edellisestä sodasta prototyyppi-tankin, jonka avulla Welkin ja toverit pelastavat kylän ja onnistuivat pakenemaan Gallian pääkaupunkiin, Randgriziin. Siellä veijarit liittyvät nostoväkeen ja Welkin saa tankkinsa kanssa komennukseen seitsemännen joukkueen.
Astelema on todella herkulinen ja kaunista katseltavaa, vaikka peli onkin jo muutaman vanha. Tarina on mielenkiintoinen ja sen kerronta mielyttävää. Tarinaa seurataan kirjassa olevien episodejen mukaan. Suurin osa episodeista on animaatiota, osasta siirrytään taistelukentälle. Pelaaminen taktista ropetusta, josta itselleni tuli mieleen Nintendon Fire Emblem -sarjat. Taistelut ovat osaksi realiaikaista*, mutta pääasiassa vuoropohjaisia. HQ'ssa voidaan värävät kasa miehiä/naisia komennukseen ja kaikilla omat boostinsa ja downsidensä. HQ'ssa pystytään myös parantelemaan aseita sekä kehittää miehistöä koulutuksella.
Peli itse on aika reilu eikä ainakaan vielä hirveitä epäreiluuksia ole tullut. Omat virheet taktikoinnissa kyllä saa hieman harmittamaan, mutta onhan pelissä mahdollisuus tallentaa missä kohtaa vain. Hosuminen ei auta, sillä peli kuitekin tarjoaa mahdollisuuden miettiä rauhassa ratkaisuja. Jos esim. Fire Emblemit maistuvat edes hiukan, niin suosittelen lämpimästi Valkyria Chroniclesia. Peli on varmasti yksi parhaista mitä PS3'llä on tarjota. :3
*Liikkuessa viholliset ampuvat reaaliajassa, kunnes pelaaja valitsee hyökkäys -toiminnan
tiistai 17. toukokuuta 2011
Parasiitti, Leijonat ja Kuninkaan paluu
Melkoinen viikonloppu takana, ainakin tapahtumien osalta. Euroviisut, jääkiekon MM-kisat ja PlayStation Networkin paluu linjoille.
Euroviisuissa veisasi Suomen vesa Paradise Oscar jollain rennolla Daa-daa -renkutuksella. Biisi oli kovassa hehkutuksessa ja ennakkosuosikkanakin finaaleissa. Itselläni Euroviisut sujavasti tuli ohitettua, mutta finaalia tuli syynättyä muun ohella. Muutamia hyviä esityksiä ja kappaleita kyllä tuolta löytyi, mutta eipä mitään säväyttävää. Hypnoottisin varmaan oli Ukrainan hiekkamaalaus -esitys, jossa itse biisistä ei pysty muistamaan yhtään mitään, mutta elävä maalaus oli kyllä hieno. Ääntenlasku on se ehkä paras osuus koko show'ssa. On se vaan aina yhtä mielenkiintoista. Azerbajanhan tuon koko roskan sitten voitti, en muista koko biisiä, mutta naapurivahti toimii ja kai tuo sitten iskee suurimalle osaa eurooppaa.. epäilen. Ruotsi voitti meidän viisuissa mitään sanomattomalla biisillä, ei yllättänyt.
Sitten MM-kisoihin, jotka myös sujuvasti jätin väliin, en edes katsonut "ilmaveivi" -matsia. Kun sitten sain tietää, että finaalissa olisi Suomi - Ruotsi, niin ajattelin että voisihan tuota vilkaista. Tuota matsia tuli toisella silmällä seurattua ja siinä vaiheessa, kun Ruotsi iski pelin ensimmäisen maalin, jollain uskomattomalla ruotsimaisella räkäsyllä, niin olin valmis heittämään pyyhkeen kehään. Tämä siksi, koska yleensä Suomen pelit ovat olleet yhtä haparointia ja muutenkin kuin sokeille antaiasi luistimet ja tuuppaisi menemään. Ehkä olisi pitänyt seurata kisat alusta saakka, niin tälläistä epävarmuutta ei olisi ollut. Jälkeenpäin ajateltuna, joukkuehan on aivan erilainen kuin aiemmat, jos lähes kaikissa peleissä Suomi oli noussut tappioasemasta voittoon. Suomi tasoittaa ja vielä pessimisti hymähtää. Antakaa anteeksi, mutta surullisen kuuluisa 5-6 kummittelee aina. Paluu erätauolta ja sitten alkaa tapahtumaan. Jotain uskomatonta, johon ei voi muuta tehdä, kuin katsoa silmät suurena ja hokea vaan "Mitä ****** tapahtuu?" Suomi teurastaa Ruotsin maalein 6-1. Voi tätä riemua! Onneksi olkoon, Leijonat! Onneksi olkoon, Suomi! '95 no more.
Vaikka Suomen jääkiekkomestaruus on monelle se tärkein asia mitä vaan ikinä voi keksiä, niin itselleni vieläkin suurempi asia, kuin kiekkomestaruus oli sununtaina pitkään palkittu odotus. PlayStation Network elää! Kuningas on palannut, 26 päivää PSN oli alhaalla ja epäuskoiset lähtivät myymään sielunsa ja ostivat tilalle kilpailevan konsolin. Kaikki tietävät mitä tapahtui, h4xx0rit hyökkäsivät, pöllivät meidän tiedot ja Sony veti johdon seinästä. Jokapäivä odotettiin tiedonmurusia, mitä on tapahtunut ja koska PSN nostetaan pystyyn.. Tämä kuitekin kaikki on mennyttä aikaa ja PSN on palannut jälleen käyttöömme, vielä tosin rajoitetusti. Mutta jo päästään kahakoimaan netin taistelukentille. Yay! Welcome Back -ohjelma tuokin sitten siteitä haavoihin. Kuolevaisille 30 päivän ilmainen Plus-jäsenyys ja 2 vapaavalintaista peliä PS3 ja PSP -omistajille ja varmasti entistä turvallisempi PSN! En itse pyytänyt Sonylta muuta kuin viimeisintä, mutta kyllähän aina ilmaiset pelit kelpaavat. :3
WB -ohjelman pelitkin on sitten julkaistu:
PS3:
PSP:
Euroviisuissa veisasi Suomen vesa Paradise Oscar jollain rennolla Daa-daa -renkutuksella. Biisi oli kovassa hehkutuksessa ja ennakkosuosikkanakin finaaleissa. Itselläni Euroviisut sujavasti tuli ohitettua, mutta finaalia tuli syynättyä muun ohella. Muutamia hyviä esityksiä ja kappaleita kyllä tuolta löytyi, mutta eipä mitään säväyttävää. Hypnoottisin varmaan oli Ukrainan hiekkamaalaus -esitys, jossa itse biisistä ei pysty muistamaan yhtään mitään, mutta elävä maalaus oli kyllä hieno. Ääntenlasku on se ehkä paras osuus koko show'ssa. On se vaan aina yhtä mielenkiintoista. Azerbajanhan tuon koko roskan sitten voitti, en muista koko biisiä, mutta naapurivahti toimii ja kai tuo sitten iskee suurimalle osaa eurooppaa.. epäilen. Ruotsi voitti meidän viisuissa mitään sanomattomalla biisillä, ei yllättänyt.
Sitten MM-kisoihin, jotka myös sujuvasti jätin väliin, en edes katsonut "ilmaveivi" -matsia. Kun sitten sain tietää, että finaalissa olisi Suomi - Ruotsi, niin ajattelin että voisihan tuota vilkaista. Tuota matsia tuli toisella silmällä seurattua ja siinä vaiheessa, kun Ruotsi iski pelin ensimmäisen maalin, jollain uskomattomalla ruotsimaisella räkäsyllä, niin olin valmis heittämään pyyhkeen kehään. Tämä siksi, koska yleensä Suomen pelit ovat olleet yhtä haparointia ja muutenkin kuin sokeille antaiasi luistimet ja tuuppaisi menemään. Ehkä olisi pitänyt seurata kisat alusta saakka, niin tälläistä epävarmuutta ei olisi ollut. Jälkeenpäin ajateltuna, joukkuehan on aivan erilainen kuin aiemmat, jos lähes kaikissa peleissä Suomi oli noussut tappioasemasta voittoon. Suomi tasoittaa ja vielä pessimisti hymähtää. Antakaa anteeksi, mutta surullisen kuuluisa 5-6 kummittelee aina. Paluu erätauolta ja sitten alkaa tapahtumaan. Jotain uskomatonta, johon ei voi muuta tehdä, kuin katsoa silmät suurena ja hokea vaan "Mitä ****** tapahtuu?" Suomi teurastaa Ruotsin maalein 6-1. Voi tätä riemua! Onneksi olkoon, Leijonat! Onneksi olkoon, Suomi! '95 no more.
Vaikka Suomen jääkiekkomestaruus on monelle se tärkein asia mitä vaan ikinä voi keksiä, niin itselleni vieläkin suurempi asia, kuin kiekkomestaruus oli sununtaina pitkään palkittu odotus. PlayStation Network elää! Kuningas on palannut, 26 päivää PSN oli alhaalla ja epäuskoiset lähtivät myymään sielunsa ja ostivat tilalle kilpailevan konsolin. Kaikki tietävät mitä tapahtui, h4xx0rit hyökkäsivät, pöllivät meidän tiedot ja Sony veti johdon seinästä. Jokapäivä odotettiin tiedonmurusia, mitä on tapahtunut ja koska PSN nostetaan pystyyn.. Tämä kuitekin kaikki on mennyttä aikaa ja PSN on palannut jälleen käyttöömme, vielä tosin rajoitetusti. Mutta jo päästään kahakoimaan netin taistelukentille. Yay! Welcome Back -ohjelma tuokin sitten siteitä haavoihin. Kuolevaisille 30 päivän ilmainen Plus-jäsenyys ja 2 vapaavalintaista peliä PS3 ja PSP -omistajille ja varmasti entistä turvallisempi PSN! En itse pyytänyt Sonylta muuta kuin viimeisintä, mutta kyllähän aina ilmaiset pelit kelpaavat. :3
WB -ohjelman pelitkin on sitten julkaistu:
PS3:
- LittleBigPlanet
- Infamous*
- Wipeout HD/Fury
- Ratchet and Clank: Quest for Booty
- Dead Nation*
PSP:
- LittleBigPlanet PSP
- ModNation PSP
- Pursuit Force
- Killzone Liberation*
Tilaa:
Kommentit (Atom)