Pitkä tauon jälkeen takaisin Demon's Soulsin maailmaan ja koettelemaan hermoja. Tosin tilanne on ollut aivan eri ja kuoleminen ei ole enää niin yleistä, kuin aiemmin. Silti se on yleistä, mutta sehän nyt kuuluu peliin. Innostus peliin tuli taas, kun Amnesia: The Dark Descentia on tullut tuben kautta seurattua ja hieman itsekin pelattua. Myös Dark Souls kolkuttelee ovella, vaikkei ollut tarkoitus tuota hommat, niin uudelleen syttyneen Demon's Souls -palo on saanut kiinnostuksen nousemaan myös Dark Soulsia kohtaan.
Vaikka ennakotilasin Demon's Soulsin Deluxe Editionin (NTSC) ensimmäisten joukossa, niin silti sen pelaaminen on jäänyt vain vaivaiseen 35 tuntiin. Peliin ei päässyt alun huuman jälkeen uppotumaan kunnolla ja jäänyt näin ollen muiden pelien jalkoihin. Myös jatkuva evottaminen pelissä alkoi tympimään. Nyt kuitenkin takasin Boletariassa ja kovaa vauhtia pelastamassa kuningaskuntaa.
Demon's Soulsin on siis fantasia-aiheinen toimintaroolipeli yksinoikeudella PS3'lle.
Kaikki lähtee siitä, kun kuvitteellista Boletarian kunningaskuntaa hallitseva ikääntyvä kuningas Allant XII anhneuspäissään alkoi kikkailemaan sieluilla ja sai siten kuningaskuntansa loistamaan ennennäkemättöllä tavalla. Noh, tietysti homma valahti käsille jä musta sumu peitti kuningaskunnan ja sulki sen muusta maailmasta. Sotureita lähti sitten sumuun seikkailemaan, mutteivat koskaan palanneet. Kunnes Twin Fangsin kuninkaalinen Vallarfax pääsi vapaaksi sumusta ja kertoi Boletarian vitsauksesta muulle maailmalle. Tällä sielukikkailulla kuningas Allant oli herättänyt "the Old One"nin, suuren demonin, joka koisi Nexuksen alla. Old One sitten puski mustaa sumua, joka sitten vapautti lisää demoneita, jotka herkuttelivat ihmiset sieluilla ja ilman sieluja eloonjääneet ihmiset tulivat hulluiksi. Ilman vastarintaa sumu leviäisi hitaasti yli Boletarian rajojen. Herkullista
Moni urhea soturi yritti läpäistä sumun ja pelastaa Boletarian, kun taas toiset yrittivät käyttää tilaisuuden hyväkseen ja valjastaa itselleen demonien sieluja. Joka tapauksessa moni katosi sumuun eikä koskaan palannut. Tähän samaa tilanteeseen laitetaan pelaaja, joka yrittää pelastaa Boletarian tältä syövältä. Pian kuitekin pelajalle tulee noutaja ja joutuu hän sielumuodossa Nexukseen. Nexuksessa hengailee sitten kaikenlaista väkeä, kuten Maiden in Black, mysteerinen ja sokea naikkonen. Hän antaa pelaajalle tehtäväkseen matkustaa pitkin Boletariaa ja keräämään demonien sieluja, jotta pelaaja olisi tarpeeksi vahva vapauttamaan vanhan kuninkaan ja korruptoituneen Boletarian kunningaskunnan the Old Onenin vallasta.
Hieno pohjustus loisvalle pelille. Hahmoluokkia pelissä on monia: Soldier, Knight, Hunter, Priest, Magician, Wanderer, Barbarian, Thief, Temple Knight ja Royalty. Näistä sitten voi luoda itselleen hahmo ja muokata sen omanlaisekseen. Itse valitsin Knight -classin. Visuaalinen ilme pelille on synkkä ja se sopii loistavasti. Muutenkin pelaaminen on mukavaa, vaikka kuolema odottaa joka nurkan takana.
Olen pelannut peliä ilman suurempia walkthrough'n seurasta. Mitä nyt Deluxe Edition tulleen guiden mukaan katsonut vähän mihin kannattaa mennä ja onko jotain mitä pitää varoa tappamasta tai muuta vastaavaa. Sen verran olen pelilä pelannut, että olen päihittänyt demoneista seuraava: Phalax, Tower Knight, Armor Spider, Flamerlurker (joka tähän mennessä vaikein major demoneista), Dragon God, Fool's Idol ja eilen Adjudicator. Viimeisin oli kyllä älyttömän helppo.
Seuraavaksi olisi tarkoitus kohdata, joko Maneater tai Old Hero. Ennen sitä kuitekin ajattelin hoitaa päiviltä Yurt the Silent Chiefin, sillä hänen Gloom armor kiinnostaisi. Eka kierros on haparointia ja varmaan seuraava kierros kannattaa pelata by the book. Mutta näin on hyvä, sillä pääsee tutustumaan peliin ja tulee asioita tehty melkein aivan itse. Myös Spider- ja Dragonstonejen metsästys jatkuu. Sääli vaan, että vielä aikaa ihan pirusti, sillä knightillani on luck aika alhaalla. Näitä kiviä olisi tarkoitus käyttää Dragon Long Sword +3 -> +5 ja Sticky Compound Long Bow +3 -> +5. Tämä pitäisi päivittää mahdollismman pian, koska tällä hetkellä underpowered.
Katsotaan mitä tulee, toivon kuitekin että jaksaisin pysyä kiinnostuneen, ainakin siihen saakka, että pääsisi ensimmäisen kierroksen läpi. Tilanne tarkistusta taas myöhemmin.
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
torstai 30. kesäkuuta 2011
Kartoittamaton jo kolmannen kerran (BETA!)
Kauan odotetun Kolmannen Uncharted -pelin Multiplayer BETA tuli toissapäivänä saataville PSN plussalaisille ja InFamous 2 ostajille. PSN -hyökkäyksen jälkeisten sotakorvausten ansiosta kuitekin lähes jokaisella PS3 -pelaajalla on tähän mahdollisuus, pois lukien tietysti henkilöt, jotka ovat ostaneet PS3'n vasta PSN -katastrofin jälkeen eivät ole ostaneet itselleen plussajäsenyyttä. Te moukat! Kuitekin, Beta on saatavilla ja se on Uncharted -fanin pakkolataus tai sitten ei.
Uncharted 2 toi ensikertaa moninpelimahdollisuuden Uncharted -sarjaan. Tuota Beta tuli hakattua aina sen päättymiseen saakka, koska se oli hauskaa ja todella koukuttavaa. Niin hauskaa, että itse täysiversion moninpeli ei ollut läheskään enää niin hauskaa, valitettavasti. Mutta silti erittäin onnistunut tuo MP oli ja on varmasti edelleenkin. Kakkosen betassa oli se uutuuden viehätys ja kaikki vaan tuntui kolahtavan paikalleen. Samaa ei välttämättä voi sanoa kolmosen betasta.. valitettavasti.
Se missä kakkonen onnistui, kolmonen tekee saman, paitsi kompuroiden. Oikein, kyseessä on vasta beta, joten kaikki on vielä korjattavissa. Kolmosen MP tuo uusia ominaisuuksia ja karsii jotain vanhasta. Mielestäni ehkä vähän turhille asioille on annettu enemmän tilaa, kuin sellaisialle jotka ehkä ansaitisivat enemmän huomiota. Voi toki olla, että asiat selkenee paremmin kuin pelaa ja tutustuu enemmän. Nämä kokemukset ovatkin vasta yhden illan pelaamisen perusteella, joten voi olla että asiat tulevat muuttumaan.
Uusia ominaisuuksia tähän voisi lajitella (mitä nyt muistan)
-Hahmo ja Emblem -editor
-Ingame boosters
-Vakioaseistus
-Kickback boosterit
-Harcore ja Free for All -pelimoodit
Vertaus kohteena betalle on tietysti edellinen MP. Paljonhan tuo ei ole perusraameilta muuttunut, mutta sitten ollaan tuotu jotain uusia herkkuja mukaan ja karsittu jotain vanhasta. Esim. Aseita en tahtonut kentästä löytää, joten eivät ole enää niin esillä. Panoksia ei tarvitse enää erikseen kerätä vaan ne noukitaan automaattisesti. Ohjaus tuntuu jotenkin kankelta kakkoseen verrattuna. Aloitus-AK tuntuu todella tehottamalta. Mukana uutena on buddy -system, jossa voi esim. spawnia kaveriin, kerätä yhdessä aareteita ja tehdä jonkinmoisen "brofistin" -tapettua vihollisen yhdessä.
Partysysteemi hieman falskaa, sillä jo ensimmäisen pelin jälkeen jouduttiin eri puolille ja saman serverin aikana ei päästy enää samalle puolelle. Todella huono juttu, mutta tämä taisi olla jo kakkosessa. Voisivat kuitekin korjata tuon. Kaksi mappia ja vajaat pelimoodit on vähän harmillista myös. Onneksi sentään saadaan pariksi päivää toisia modeja, niin päästään testaamaan vanhaa kunnon Plunderia. Myös uusi mappi tulee pelattavaksi hetkeksi. Pelissä näyttää olevan mukana myös split screen co-op, joka on aina hyvä asia! Tämä täytyy testata.
Varmasti paljon kaikkea muuta tuossa on tullut lisää ja lähetenyt, mutta nämä on nyt ne asiat jotka tulivat päälimäisenä mieleen. Kaiken kaikkiaan Uncharted 3'n beta ei ole huono, vaikka jääkin ainakin omasta mielestäni kakkosen jalkoihin. Varmaan tuohon johtuu monikia asia. Jatketaan vain siellä betailua ja opitaan kujeet ja metkut. Kyllä eilen hauskaa oli!
Muistakaa beta päättyy 14. heinäkuuta.
Uncharted 2 toi ensikertaa moninpelimahdollisuuden Uncharted -sarjaan. Tuota Beta tuli hakattua aina sen päättymiseen saakka, koska se oli hauskaa ja todella koukuttavaa. Niin hauskaa, että itse täysiversion moninpeli ei ollut läheskään enää niin hauskaa, valitettavasti. Mutta silti erittäin onnistunut tuo MP oli ja on varmasti edelleenkin. Kakkosen betassa oli se uutuuden viehätys ja kaikki vaan tuntui kolahtavan paikalleen. Samaa ei välttämättä voi sanoa kolmosen betasta.. valitettavasti.
Se missä kakkonen onnistui, kolmonen tekee saman, paitsi kompuroiden. Oikein, kyseessä on vasta beta, joten kaikki on vielä korjattavissa. Kolmosen MP tuo uusia ominaisuuksia ja karsii jotain vanhasta. Mielestäni ehkä vähän turhille asioille on annettu enemmän tilaa, kuin sellaisialle jotka ehkä ansaitisivat enemmän huomiota. Voi toki olla, että asiat selkenee paremmin kuin pelaa ja tutustuu enemmän. Nämä kokemukset ovatkin vasta yhden illan pelaamisen perusteella, joten voi olla että asiat tulevat muuttumaan.
Uusia ominaisuuksia tähän voisi lajitella (mitä nyt muistan)
-Hahmo ja Emblem -editor
-Ingame boosters
-Vakioaseistus
-Kickback boosterit
-Harcore ja Free for All -pelimoodit
Vertaus kohteena betalle on tietysti edellinen MP. Paljonhan tuo ei ole perusraameilta muuttunut, mutta sitten ollaan tuotu jotain uusia herkkuja mukaan ja karsittu jotain vanhasta. Esim. Aseita en tahtonut kentästä löytää, joten eivät ole enää niin esillä. Panoksia ei tarvitse enää erikseen kerätä vaan ne noukitaan automaattisesti. Ohjaus tuntuu jotenkin kankelta kakkoseen verrattuna. Aloitus-AK tuntuu todella tehottamalta. Mukana uutena on buddy -system, jossa voi esim. spawnia kaveriin, kerätä yhdessä aareteita ja tehdä jonkinmoisen "brofistin" -tapettua vihollisen yhdessä.
Partysysteemi hieman falskaa, sillä jo ensimmäisen pelin jälkeen jouduttiin eri puolille ja saman serverin aikana ei päästy enää samalle puolelle. Todella huono juttu, mutta tämä taisi olla jo kakkosessa. Voisivat kuitekin korjata tuon. Kaksi mappia ja vajaat pelimoodit on vähän harmillista myös. Onneksi sentään saadaan pariksi päivää toisia modeja, niin päästään testaamaan vanhaa kunnon Plunderia. Myös uusi mappi tulee pelattavaksi hetkeksi. Pelissä näyttää olevan mukana myös split screen co-op, joka on aina hyvä asia! Tämä täytyy testata.
Varmasti paljon kaikkea muuta tuossa on tullut lisää ja lähetenyt, mutta nämä on nyt ne asiat jotka tulivat päälimäisenä mieleen. Kaiken kaikkiaan Uncharted 3'n beta ei ole huono, vaikka jääkin ainakin omasta mielestäni kakkosen jalkoihin. Varmaan tuohon johtuu monikia asia. Jatketaan vain siellä betailua ja opitaan kujeet ja metkut. Kyllä eilen hauskaa oli!
Muistakaa beta päättyy 14. heinäkuuta.
torstai 23. kesäkuuta 2011
Hail to the King, baby!
Vuosi 1997 ja tiedot uudesta Duke Nukemista sai tyypit kastelemaan housunsa. Peli josta odotettiin silloin eeppisintä ikinä, jouduttiin loppujen lopuksi odottelemaan sitten 14 vuotta. Usko monilla meni jo muutaman vuoden jälkeen ja Duke Nukem Foreveristä tuli lentävä vitsi. Murusia ja tietoja pelistä tiputeltiin aika ajoin, mutta vuoden 2009 toukokuussa alettiin heittämään viimeisiä toivon rippeitä pelin valmistumisesta, kun 3D Realms ilmoitti irtisanoneensa koko Duke -kehitystiimin TakeTwo kiristyksestä johtuen. Kesäkuun vakuuttelut Duken kehityksen jatkumisesta antoi kuitekin uutta toivoa ja vuonna 2010 Gearbox Software ilmoitti jatkavansa Duken kehitystä ja jo tammikuussa 2011 saatin julkaisupäivää ilmoille. Joka myöhemmin sitten taas siirtyi, mutta se nyt oli pieni seikka 14 vuoden odotuksessa. Pitkä odottelu kuitekin vaati veronsa ja suurin osa oli jo lytännyt koko pelin.
Helvetti on siis jäätynyt ja kaikki on mahdollista, sen DNF on osoittanut ja hyvä niin.
Kaiken järjen mukaan tätä peliä olisi pitänyt pelata PC'llä, mutta koska PS3 on vallanut itselleen paikan omassa elämässäni, niin PS3'lle tämäkin tuli hommattua. Jännitys oli kova, sillä pitkän odotuksen jälkeen pääsisi taas mättämään tuttuja alieneita turpaan. Koko pelihän on vanhentunutta tekniikkaa, mutta kuka välittää. Ei tämä mikään CODin tappaja ole. Itseäni huvittaa, kun koko homma on vedetty ihan överiksi ja Duke heitteleen kommenetteja vähän väliä. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa ja pelattavuus on mielyttävää. Hauskoja kikkuloita on siellä täällä ja jostain syystä Dukella on tarve räplätä vesihanoja..
Suurimalta osin peli toimii, ei nyt mikään ihmeellinen kokemus, mutta varmasti surkeampiakin tapauksia löytyy. Moitittavaa kyllä löytyy, lähinnä pelin lineaarisuudessa sekä kahden aseen kanto-optiossa, joka selvästikin viittaa nykyiseen FPS -ilmiöön. Myöskään health packei ei tarvita, sillä Duke hiilii itseään suojassa, kun on nykyään tapana. Toki kyse on EGO'sta, joka kärsii, niin jotekin ymmärrän, että egon korjaaminen health packilla olisi nyt vaan typerää. Pelissä on kuitekin vähän sitä samaa vanhaa fiilistä, aseiden ja vihujen muodossa.
-Rasittavimpia asioita pelissä ovat ihme tarve jatkuvalle tasonloikalle. Voin sanoa tähän vai, että FPS'ssä platformihyppely ei vaan toimi, uskokaa jo!
-Asearsenaali, miksi vain kahta asetta voi kantaa? Hemmetti, survival horror -peleissäkin jätkillä on enemmän aseita. Voisivat korjata tämän jollain päivityksellä, niin nostaisi paljon pelinautintoa.
-Vaikka peli onkin putki, niin silti tuntuu, että olen koko ajan jumissa. Jostain syystä oli hauskaa, kun saavutaan uudelle alueelle, niin jatketaankin matkaa kääntymällä ympäri ja palaamalla takaisin sinne suuntaan mistä oltiin tulossa.
-Latausajat ovat tappavat.. x_x
-Minipelit ovat hauskoja, mutta toisaalta rasittavia padilla. Pinballin "Balls of Steel" -trophy tuntuu todella mahdottomalta, kun pallo kusee suoraa läpi joka kerta. :D
-Peli tuntuu kyllä toistavan itseään aika nopeasti..
DNF on parempi peli mitä odotin, oikeastaan en jaksanu odottaa mitään ja se palkitsi. Mielestäni turhan kovaa kritiikkiä peli on saanut, mutta mielipide kaikilla ja suurin osa ei tykkää. En välttämättä suosittelisi tätä peliä herkkähipiäisille vaan rennoille reiskoille. Ei mikään mestariteos, mutta ei mikään huonokaan tekele.
Helvetti on siis jäätynyt ja kaikki on mahdollista, sen DNF on osoittanut ja hyvä niin.
Kaiken järjen mukaan tätä peliä olisi pitänyt pelata PC'llä, mutta koska PS3 on vallanut itselleen paikan omassa elämässäni, niin PS3'lle tämäkin tuli hommattua. Jännitys oli kova, sillä pitkän odotuksen jälkeen pääsisi taas mättämään tuttuja alieneita turpaan. Koko pelihän on vanhentunutta tekniikkaa, mutta kuka välittää. Ei tämä mikään CODin tappaja ole. Itseäni huvittaa, kun koko homma on vedetty ihan överiksi ja Duke heitteleen kommenetteja vähän väliä. Kokonaisuus pysyy hyvin kasassa ja pelattavuus on mielyttävää. Hauskoja kikkuloita on siellä täällä ja jostain syystä Dukella on tarve räplätä vesihanoja..
Suurimalta osin peli toimii, ei nyt mikään ihmeellinen kokemus, mutta varmasti surkeampiakin tapauksia löytyy. Moitittavaa kyllä löytyy, lähinnä pelin lineaarisuudessa sekä kahden aseen kanto-optiossa, joka selvästikin viittaa nykyiseen FPS -ilmiöön. Myöskään health packei ei tarvita, sillä Duke hiilii itseään suojassa, kun on nykyään tapana. Toki kyse on EGO'sta, joka kärsii, niin jotekin ymmärrän, että egon korjaaminen health packilla olisi nyt vaan typerää. Pelissä on kuitekin vähän sitä samaa vanhaa fiilistä, aseiden ja vihujen muodossa.
-Rasittavimpia asioita pelissä ovat ihme tarve jatkuvalle tasonloikalle. Voin sanoa tähän vai, että FPS'ssä platformihyppely ei vaan toimi, uskokaa jo!
-Asearsenaali, miksi vain kahta asetta voi kantaa? Hemmetti, survival horror -peleissäkin jätkillä on enemmän aseita. Voisivat korjata tämän jollain päivityksellä, niin nostaisi paljon pelinautintoa.
-Vaikka peli onkin putki, niin silti tuntuu, että olen koko ajan jumissa. Jostain syystä oli hauskaa, kun saavutaan uudelle alueelle, niin jatketaankin matkaa kääntymällä ympäri ja palaamalla takaisin sinne suuntaan mistä oltiin tulossa.
-Latausajat ovat tappavat.. x_x
-Minipelit ovat hauskoja, mutta toisaalta rasittavia padilla. Pinballin "Balls of Steel" -trophy tuntuu todella mahdottomalta, kun pallo kusee suoraa läpi joka kerta. :D
-Peli tuntuu kyllä toistavan itseään aika nopeasti..
DNF on parempi peli mitä odotin, oikeastaan en jaksanu odottaa mitään ja se palkitsi. Mielestäni turhan kovaa kritiikkiä peli on saanut, mutta mielipide kaikilla ja suurin osa ei tykkää. En välttämättä suosittelisi tätä peliä herkkähipiäisille vaan rennoille reiskoille. Ei mikään mestariteos, mutta ei mikään huonokaan tekele.
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Hörhöjä ja muita weirdoja.
Tämän vuoden ensimmäinen hörhösirkus tuli katsastettua viikonloppuna Lahdessa, eli Desucon 2011. :3 Saavuttiin lauantaina vähän myöhässä paikalle, joten vilske oli jo kovaa tuossa vaiheessa. Ensinmäisenä tietysti käytiin syynimässä pelihuone, joka viime vuonna oli ollut ihan mukava paikka rentoutua. Nyt huomattiin, että pelikoneita oli huomattavasti vähemmän, eikä mitään turnauksiakaan siellä mielestäni pidetty. Vakiomätöt pyörivät koneissa, joten pelihuoneessa ei tullut paljon aikaa vietettyä.
Kulkeminen Conissa oli sujuvaan, mutta paikoitellen kuvausryhmät tukkivat teitä ja röyhkeimmät conittajat jyräsivät armotta päälle. Muuten liikkuminen oli tuolla melko vaivatonta.
Ruoka oli ihan maittavaa, perusperuna+kastia ja muutamia salaatteja, leipää ja vettä. Tuollainen buffet -tyylinen ratkaisu. Meidonkahvila oli tuossa samassa tilassa, joten se hieman aiheutti hämmenystä. Aluksi oli tarkoitus tyytyä kahvilan antimiin, mutta kuitekin samalla hinnalla saatiin tuo buffet, niin valinta oli aika selkeä.
Aikaa on rajallisesti, sen tuolla tajusi että päivässä on vain 24 tuntia. Suurin osa ajasta tulikin vietettyä cosplay ja AMV -näytöksessä, joten siinä se lauantai melkein menikin. Ohjelmatarjonta oli kattava ja mielenkiintosimmat menivät päällekäin ja sitten tuli mentyä myös sellaisiin "ei oikein muutakaan" -ohjelmiin. Paneelit/yksinpuhelut olivat sellaista tasapaksua tavaraa IMO, viime vuoden tarjonta oli parempi. Paras oli ehdottamasti "Natseja? Minun animessani?" ja valitettavasti kovasti odottamani Visual Gayn "Visual Quest" oli itselleni suurin pettymys. Toki tämä oli käynnissä koko conin ja näin ainoastaa tuon lopputaistelun, mutta se ei vakuuttanut.
Cosplay asuja tuli bongattua ja tykkäsin, kun Euro/cosplay -näytöksessä tuli vastaan enemmän pelihahmoja. Mainittavimpana mielestäni Granado Espadan Male Scout, joka muuten lähti voittajana Eurocosplay'hin, sekä Chrono Crossista Harle. :3
Tavaraakin lähti vähän mukaan, joista varmaan parhaimpana löytänä oli Space Adventure Cobra -dvd boxi 15 € :3 Myös Silent Hill -kangasjuliste tuli napattua mukaan ja jotain muuta pientä. Olisihan tuolla ollut vaikka mitä mukavaa, mutta rahaa ei niin hirveesti ollut törsättäväksi.
Overall Desucon oli onnistunut, vaikka edellinen vuosi oli mielestäni antoisampi kaikin puolin.
Kulkeminen Conissa oli sujuvaan, mutta paikoitellen kuvausryhmät tukkivat teitä ja röyhkeimmät conittajat jyräsivät armotta päälle. Muuten liikkuminen oli tuolla melko vaivatonta.
Ruoka oli ihan maittavaa, perusperuna+kastia ja muutamia salaatteja, leipää ja vettä. Tuollainen buffet -tyylinen ratkaisu. Meidonkahvila oli tuossa samassa tilassa, joten se hieman aiheutti hämmenystä. Aluksi oli tarkoitus tyytyä kahvilan antimiin, mutta kuitekin samalla hinnalla saatiin tuo buffet, niin valinta oli aika selkeä.
Aikaa on rajallisesti, sen tuolla tajusi että päivässä on vain 24 tuntia. Suurin osa ajasta tulikin vietettyä cosplay ja AMV -näytöksessä, joten siinä se lauantai melkein menikin. Ohjelmatarjonta oli kattava ja mielenkiintosimmat menivät päällekäin ja sitten tuli mentyä myös sellaisiin "ei oikein muutakaan" -ohjelmiin. Paneelit/yksinpuhelut olivat sellaista tasapaksua tavaraa IMO, viime vuoden tarjonta oli parempi. Paras oli ehdottamasti "Natseja? Minun animessani?" ja valitettavasti kovasti odottamani Visual Gayn "Visual Quest" oli itselleni suurin pettymys. Toki tämä oli käynnissä koko conin ja näin ainoastaa tuon lopputaistelun, mutta se ei vakuuttanut.
Cosplay asuja tuli bongattua ja tykkäsin, kun Euro/cosplay -näytöksessä tuli vastaan enemmän pelihahmoja. Mainittavimpana mielestäni Granado Espadan Male Scout, joka muuten lähti voittajana Eurocosplay'hin, sekä Chrono Crossista Harle. :3
Tavaraakin lähti vähän mukaan, joista varmaan parhaimpana löytänä oli Space Adventure Cobra -dvd boxi 15 € :3 Myös Silent Hill -kangasjuliste tuli napattua mukaan ja jotain muuta pientä. Olisihan tuolla ollut vaikka mitä mukavaa, mutta rahaa ei niin hirveesti ollut törsättäväksi.
Overall Desucon oli onnistunut, vaikka edellinen vuosi oli mielestäni antoisampi kaikin puolin.
maanantai 13. kesäkuuta 2011
Ennakkotilaus Suomen tapaan
Sitten vähän avautumista. Tosiaan yhä useampi peli julkaistaan perjantaisin, joka pelaajan kannalta on hyvä ja huono asia. Hyvä siksi, että perjantai ja koko viikonloppu aikaa uppoutua uuteen juuri julkaistuun, ehkä odotettuun peliin. Astelmat ovat mitä loistavimmat. Koko viikon odottanut perjantaita, että peli tulee kauppoihin ja pääset sitten raskaan työpäivän jälkeen pelaamaan koko viikonlopuksi. Huono puoli on siinä, että halpojen julkaisujen perässä juoksevat ennakkotilaajat jäävät todennäköisemmin nuolemaan näppejään perjantaina, elleivät sitten alistuneena laahusta kivijalkamyymälään ja naappaa peliä ryöstöhinnalla kotiinsa.
Tänä vuonna tullut ennakkotilattua kolme peliä, joiden julkaisu on ollut perjantaina ja jokainen on saapunut vasta viikonlopun jälkeen. Joten ennakkotilaus, wtf. Luulisi, että ennakkotilauksessa olisi jokin järki. Se että ennakotilaan pelin, koen että olen oikekeutettu saamaan kappaleeni ensimmäisten joukossa ja näin ollen pääsen pelaamaan sitä julkaisupäivänä. Liikaa pyydetty? Toki voi olla, että liikkeeni josta tilaan ovat surkeita tässä asiassa, mutta miksi ennakkotilaus sitten mahdollista? Koska näin varmistat, että saat varmasti pelisi, myöhässä mutta varmasti. Jep, kiva. Ei se pelin saapuminen enää auta siinä vaiheessa, kun olet koko viikon odottanut peliä ja sitten saatkin odottaa vielä viikonlopun. Itselläni fiilis katoaa yleensä viikonlopun jälkeen ja olisin voinut sitten ostaa pelin myöhemmin.
"Älä ruikuta! Hae peli kaupasta, jos et jaksa odottaa." Kyllä, en saa valittaa toiminnasta, joka kusee. Odotan, että ennakkotilaus takaa sen että peli on minun postiluukussani julkaisupäivänä. Jos näin ei tapahdu tulisi firman miettiä ennakkoprosessiaan. Toki, uskon että vain pienessä osassa kaupoissa tavaran toimittaminen ajoissa olisi se ongelma, jos vaan tavaraa on toimitettu maahantuojan toimesta ajoissa. Suurin syy varmaan kaikkeen tähän on Posti, joka ainakin omalla kohdalla tuntuu pyörittävän jossain lajittelukeskuksessa pakettaja muutaman päivän. Huvittavaa kyllä, että tuo keskus on tuossa kivenheiton päässä.
Posti saisi kiikuttaa pakettejaan myös viikonloppuisin. Toki maksut nousisivat kattoon. Muutekin Postin toiminta on loistavaa. Jos heillä on minulle paketti, joka ei mahdu luukusta sisään, niin heidän tulisi soittaa ovikelloa. Jos kukaaan ei avaa, niin sitten tulisi tiputtaa pieni lappu, jossa kerrotaan että "Teille on iso kokoinen kirje". Miksi sitten tämä lappu tulee vasta maanantaina jakeluun ja lapussa lukee, että kirje olisi noudettavissa jo perjantaina? O_o
Koitan ensi kerralla muistaa, kun joku peli julkaistaa viikonlopuksi, että haen sen myymälästä jos se on heti saatava, muussa tapauksessa ennakotilaus saa jäädä. Kyllä olen kiukkunen vieläkin.. Duke Nukem Forever jäi jonnekin, eikä tullut perjantaina.. Kiitos vaan kaikille osaanottajille.
Edit: Homma jatkuu, tilaamani läppäri oli saapunut perille jo keskiviikkona ja silti noutokuitti postista saapui vasta tänään. Tiedän, että jos olisin ollut fiksu, niin olisi seurannut tilannetta tilaamani liikkeen kautta. Tyhmä minä, kun en viitsi seurata tilausta ja luotan sokeesti postiin. Toinen päivitys olkoon, ettei DNF vieläkään saapunut. Ehkä keskiviikkona sittten.
Tänä vuonna tullut ennakkotilattua kolme peliä, joiden julkaisu on ollut perjantaina ja jokainen on saapunut vasta viikonlopun jälkeen. Joten ennakkotilaus, wtf. Luulisi, että ennakkotilauksessa olisi jokin järki. Se että ennakotilaan pelin, koen että olen oikekeutettu saamaan kappaleeni ensimmäisten joukossa ja näin ollen pääsen pelaamaan sitä julkaisupäivänä. Liikaa pyydetty? Toki voi olla, että liikkeeni josta tilaan ovat surkeita tässä asiassa, mutta miksi ennakkotilaus sitten mahdollista? Koska näin varmistat, että saat varmasti pelisi, myöhässä mutta varmasti. Jep, kiva. Ei se pelin saapuminen enää auta siinä vaiheessa, kun olet koko viikon odottanut peliä ja sitten saatkin odottaa vielä viikonlopun. Itselläni fiilis katoaa yleensä viikonlopun jälkeen ja olisin voinut sitten ostaa pelin myöhemmin.
"Älä ruikuta! Hae peli kaupasta, jos et jaksa odottaa." Kyllä, en saa valittaa toiminnasta, joka kusee. Odotan, että ennakkotilaus takaa sen että peli on minun postiluukussani julkaisupäivänä. Jos näin ei tapahdu tulisi firman miettiä ennakkoprosessiaan. Toki, uskon että vain pienessä osassa kaupoissa tavaran toimittaminen ajoissa olisi se ongelma, jos vaan tavaraa on toimitettu maahantuojan toimesta ajoissa. Suurin syy varmaan kaikkeen tähän on Posti, joka ainakin omalla kohdalla tuntuu pyörittävän jossain lajittelukeskuksessa pakettaja muutaman päivän. Huvittavaa kyllä, että tuo keskus on tuossa kivenheiton päässä.
Posti saisi kiikuttaa pakettejaan myös viikonloppuisin. Toki maksut nousisivat kattoon. Muutekin Postin toiminta on loistavaa. Jos heillä on minulle paketti, joka ei mahdu luukusta sisään, niin heidän tulisi soittaa ovikelloa. Jos kukaaan ei avaa, niin sitten tulisi tiputtaa pieni lappu, jossa kerrotaan että "Teille on iso kokoinen kirje". Miksi sitten tämä lappu tulee vasta maanantaina jakeluun ja lapussa lukee, että kirje olisi noudettavissa jo perjantaina? O_o
Koitan ensi kerralla muistaa, kun joku peli julkaistaa viikonlopuksi, että haen sen myymälästä jos se on heti saatava, muussa tapauksessa ennakotilaus saa jäädä. Kyllä olen kiukkunen vieläkin.. Duke Nukem Forever jäi jonnekin, eikä tullut perjantaina.. Kiitos vaan kaikille osaanottajille.
Edit: Homma jatkuu, tilaamani läppäri oli saapunut perille jo keskiviikkona ja silti noutokuitti postista saapui vasta tänään. Tiedän, että jos olisin ollut fiksu, niin olisi seurannut tilannetta tilaamani liikkeen kautta. Tyhmä minä, kun en viitsi seurata tilausta ja luotan sokeesti postiin. Toinen päivitys olkoon, ettei DNF vieläkään saapunut. Ehkä keskiviikkona sittten.
Se nyt on tyhmään maksaa liikaa...
Vantaan Tammistoon avattiin tänään 13.6.2011 Pohjoismaiden tai Pohjois-Euroopan (whaever) suurin Gigantti. Mukava tarjouslehtinen tipahti lauantaina ja ihan hyvää tavaraa lähtisi suopeaan hintaan. Tarkoitus oli mennä ajoissa sinne jonottamaan, sillä aiemminkin moisia avajaisia on nähnyt sillä tuloksella, että siellä on koko Vantaa ja sen ympäristö sinne tunkemassa. Jep, porukkaa oli todella kiitettävästi. Jono yltyi seisemän jälkeen Valimotielle asti, joten tässä kohtaa jouduin jättämään avajaiset väliin. Ei paha menetys, vaikka kahden (2) teran ulkoinen kovalevy halpaan hintaan oli tarkoitus tuolta noutaa. Olisin kyllä jäänyt jonottamaan, mutta en varmaan olisi jonotukselta töihin ehtinyt, joten valitsin työn halpojen hintojen sijaan. Noh, kyllähän tuo paikka vielä pystyssä varmaan iltapäivälläkin, niin voi käydä syynimässä tähteitä. Mitään odotuksia tarjoustavaroiden perään ei kyllä ole, mutta ei siitä haittaakaan jos käy vilkaisemassa. :3
maanantai 30. toukokuuta 2011
Kovaa peliä L.A'ssa
Reilu viikko sitten julkaistu L.A. Noire on ollut kovassa käytössä, vaikken itse olekkaan paljon peliä pelannut. Olen toiminut lähinnä seuraajana vierestä tutkinut peliä apukuskin penkiltä. RockStar toi jälleen uuden hiekkalaatikkopelin pelaajien iloksi. Team Bondi on kehityksen takana ja jälkin on ainakin omasta mielestäni hienoa. Hetken sitä on kaivannutkin peliä, jossa ratkottaisiin rikoksia tähän tyyliin.
Peli sijoittuu vuoden 1947 Los Angelsiin jossa loisto, maine ja rikkaus kukoistaa. Tietysti näillä asiolla on sitten kääntöpuolensa eli rikollisuus, paheet ja korruptio myös kukoistaa. Mutta ei hätää, sillä tähän tarjoaa pelaaja lääkkeen nimeltä Cole Phelps, L.A.P.D.n oikeamielinen konstaapeli, joka haluaa tehdä maailmasta paremman paikan elää. Virkaintoinen Phelps laittaakin nopeasti kapuloita rikollisten rattaisiin ja nousee muutaman rikoksen jälkeen etsivän hommiin. Phelps on kunnon kyttä, joka toimii heikkojen ja oikeuden puolustajana. Joillekin erittäin rasittava hahmo, sillä tyypillä on pipo todella kireällä, kun on kyse oikeudesta.
Pelissä sekoitetaan mukavasti rikospaikkatutkintaan, kuulusteluja, autolla kruisailua sekä takaa-ajoa ja tietenkin vähän ammuskelua. Toisin kuin GTA'ssa, toimitaan L.A. Noiressa lain puolella, joten yltiöpäiseen lahtaamiseen ja muuhun pelleilyyn ei ole varaa, eikä mielestäni tarvettakaan. Päätarinan lisäksi voi selvitellä pienempiä katurikoksia, jotka suurimilta osin on päätynyt rikollisten eliminoimiseen. Myös tiettyjä autojan on piiloteltu pitkin kaupunkia, joita voi käydä "pöllimässä" itselleen.
Tarinan kerronta on mukaansa tempaavaa ja harvemmin on jäänyt peli jumittamaan paikalleen. Vaikka toki rikokset muistuttavat toinen toistaan, niin silti tarina pitää hyvin pelaajan kiinni pelissä. Jokaisen rikoksen jälkeen tulee flashback Phelpsin seikkailusta toisessa maailman sodassa. Tässäkin tapauksessa Phelps on hyvis eikä välttämättä niin rasittavalla tavalla. Peli on kaunista katseltavaa ja hahmot todella hienosti animoituja. Pelattavuus on sulavaa ja eikä siinä ole paljoa moitittavaa. Peli antaakin paljon apuja vihjemusiikin ja muiden avujen avulla, ihan hyväkin. Täydellinen peli L.A. Noire ei tietenkään ole, mutta ainakin pelaamisen arvoinen kokemus. Vaihtelua ainakin omalle pelikentälle, jossa yleensä ongelmat on ratkottu voimakeinoin tai angstilla.
Peli sijoittuu vuoden 1947 Los Angelsiin jossa loisto, maine ja rikkaus kukoistaa. Tietysti näillä asiolla on sitten kääntöpuolensa eli rikollisuus, paheet ja korruptio myös kukoistaa. Mutta ei hätää, sillä tähän tarjoaa pelaaja lääkkeen nimeltä Cole Phelps, L.A.P.D.n oikeamielinen konstaapeli, joka haluaa tehdä maailmasta paremman paikan elää. Virkaintoinen Phelps laittaakin nopeasti kapuloita rikollisten rattaisiin ja nousee muutaman rikoksen jälkeen etsivän hommiin. Phelps on kunnon kyttä, joka toimii heikkojen ja oikeuden puolustajana. Joillekin erittäin rasittava hahmo, sillä tyypillä on pipo todella kireällä, kun on kyse oikeudesta.
Pelissä sekoitetaan mukavasti rikospaikkatutkintaan, kuulusteluja, autolla kruisailua sekä takaa-ajoa ja tietenkin vähän ammuskelua. Toisin kuin GTA'ssa, toimitaan L.A. Noiressa lain puolella, joten yltiöpäiseen lahtaamiseen ja muuhun pelleilyyn ei ole varaa, eikä mielestäni tarvettakaan. Päätarinan lisäksi voi selvitellä pienempiä katurikoksia, jotka suurimilta osin on päätynyt rikollisten eliminoimiseen. Myös tiettyjä autojan on piiloteltu pitkin kaupunkia, joita voi käydä "pöllimässä" itselleen.
Tarinan kerronta on mukaansa tempaavaa ja harvemmin on jäänyt peli jumittamaan paikalleen. Vaikka toki rikokset muistuttavat toinen toistaan, niin silti tarina pitää hyvin pelaajan kiinni pelissä. Jokaisen rikoksen jälkeen tulee flashback Phelpsin seikkailusta toisessa maailman sodassa. Tässäkin tapauksessa Phelps on hyvis eikä välttämättä niin rasittavalla tavalla. Peli on kaunista katseltavaa ja hahmot todella hienosti animoituja. Pelattavuus on sulavaa ja eikä siinä ole paljoa moitittavaa. Peli antaakin paljon apuja vihjemusiikin ja muiden avujen avulla, ihan hyväkin. Täydellinen peli L.A. Noire ei tietenkään ole, mutta ainakin pelaamisen arvoinen kokemus. Vaihtelua ainakin omalle pelikentälle, jossa yleensä ongelmat on ratkottu voimakeinoin tai angstilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)